Kokemuksia kauempaa

Suosio lisääntyy

2007-07-27T04:28:00.000-07:00

Matkat Thaimaahan lisääntyvät entisestään.

Kuluttamisesta Thaimaassa

2007-02-20T23:48:00.000-08:00

Kotimatka

2007-02-13T00:24:00.000-08:00

Viimeinen päivä kului lorviessa. Eksyin syömään paikkaan, jossa muistin myöhemmin syöneeni ensimmäisen aterian Bangkokissa. Lisää ympyrän sulkeutumisia. Käveleskelyä, tuhlaamista ja illalla rentouttava hieronta lentoa ajatellen.

Aamulla sitten lentokentälle hyvissä ajoin, koska netin kautta lennon chekkaus ei sitten suostunut onnistumaan. Ja luonnollisesti paikalla vähintään kahta tuntia aiemmin, koska pitää varautua kiireeseen, ruuhkaan, tulviin, terroriin ja vaikka mihin. Loppujen lopuksi astuttuani terminaalin sisälle, vei aikaa lähtöportille n. 20 minuuttia. 30 minuuttia kahvin kanssa.

Itse lento meni kohtalaisen hyvin. Mitä nyt vierustoveri sai pienen pahoinvointikohtauksen, johon kuului oksentaminen ohitseni käytävälle sekä pieni kuumeilu. Vaan mitäs pienistä. Ja setäkin matkan kestäessa alkoi voida jo paremmin.

Perille päästyä arvottiin vielä yhden lentoemon kanssa, ollaanko menossa samoihin kemuihin ja mennäänkö ensinkään. Ei menty. Samoihin.

Ilta kului pientä pakkasta ihmetellessä ja pari olutta juodessa. Myöhemmin väsy iski kuin leikaten, eikä ihme. Viimeiset hetket olivat menneet hyvin pienellä levolla.

Ja näin reissu tuli päätökseensä.

Asiat ja asiattomuudet jatkuvat taalla.

psst. Ai niin, vielä ainakin pari merkintää tulossa.

Kuvia reissusta

2007-02-12T04:51:00.000-08:00

Muutamia kuvia matkan varrelta.

Viimeinen Bangkok

2007-02-08T09:16:00.000-08:00

Neljas ja viimeinen kerta. Toistaiseksi.

Nyt alkaa jo tuntua jollain tasolla hallittavalta. Todennakoisesti harhaanjohtava tunne, joka yllattaa vetamalla maton jalkojen alta hetkella milla hyvansa. Mutta toistaiseksi.

Alan ymmartaa Bangkokin vertauksen, kuin joisi ensimmaisen kerran kuumaa kahvia. Aluksi kitkeraa, kuumaa, jopa pahaa. Pikkuhiljaa totutellessa kuitenkin loytyy mielekas maku ja itselle sopiva tapa nautiskeluun.

Bangkok on liian suuri, etta taalla kavisi jokapaikassa. Vaan eipa siihen ole tarvetta. Tuskin Helsingissakaan innokas turisti ensimmaisena lahtee jakomaen ostarille tutustumaan "paikalliseen" kulttuuriin. Tuo ainakin on ollut allekirjoittaneen pikkuvika jossain maarin. Vaan oppia ika kaikki ja parempi myohaan jos silloinkaan. Bussit kun tulivat tutuksi, niin siina sita paikallisuutta kerrakseen. Napparasti ja edullisesti paikasta paikkaan ja ehtiipa hieman nahda ymparilleenkin. Ja kun on jo matkustanut pari kuukautta maassa, niin kuumuuskaan ei tunnu missaan. Tempaisu Lumpinin puistoon, Siam Squerelle ja johonkin toiseen keskukseen, jonka nimi ei nyt suostu tulemaan mieleen. Pikkukavely MBK:lle, jossa kavin katsomassa dokumentin historiallisesta kuninkaasta. Ja kuten kaikki hyvat dokumentit, oli tamakin puettu toimintaelokuvan muotoon. Pimean tullen bussi takaisin Khao Sanille kotipesaan.

Nyt jaljella enaa lorvintaa ja kuuleman mukaan paras thaihieronta, jollaista annetaan Wat Phon lahistolla (parhaat hieroja kouluttautuvat taalla). Viikonloppuna sitten pikkulento takaisin kotimaahan.

Vaan eipa hupi tahan lopu, kirjoittelen viela loppurapon ja fiilikset kotomaasta. Pieni yhteenveto ja suositukset sun muut. Helpottavat sitten mahdollisesti jotakuta joskus.

Rantaloma

2007-02-08T08:56:00.000-08:00

Sitahan se Hua Hin sitten loppujen lopuksi olikin. Aamupalaa, rantaa, ruokaa, illan markkinakiertelya ja levotonta unta puhaltimen pauhatessa.

Puuta on koputettu monesti kun on selitetty, etta toistaiseksi ei ole vatsatauti viela iskenyt tahan kiertolaiseen. Taisi jaada koputtamatta viimeisen kerran, koska eraana aamuna vessa-sanky kiertue alkoi kello 5 aamulla ja kierros tapahtui n. 1-2 tunnin valein. Tosin muutaman kerran jalkeen kovalla suomalaisen tahdonvoimalla paatin, etta tamahan loppuu ennenkuin kunnolla alkaakaan. Ja loppuihan se. Tosin sita saattoi auttaa myos apteekista myohemmin hankkimani tropit. Mutta olon veti kylla heikoksi ja epavarmaksi. Tiistai menikin sitten ihmetellessa oloa ja sen seuraamuksia. Iltasella kavin hyvastelemassa muutamat mukavat baarit, joiden iloiset tytot jaksoivat ilta toisensa jalkeen toivotella tervetulleeksi. Mukavaa porukkaa, kun nyt jaksaa hieman nahda kuoren lapi.

Keskiviikkona sitten zen-mestarin keskittyneisyydella suljin hairiotekijat pois ja matkustin bussilla bangkokiin. Majapaikkakin loytyi melko helposti, kiitokset mukavuudelleni eraassa vierasmajassa. Ei ollut pikkuhuoneita, mutta jos on asiat hoidettu hyvin, niin saa isomman huoneen ilmastoinnilla pikkuhuoneen hinnalla. Pari tuntia lepoa ja sitten experience ultimatum, eli vatsataudin poikasen jalkimainingeissa yomarkkinoille kiertelemaan. Bussilla.

Hajuaisti oli kouliutunut uskomattoman herkaksi pikku koettelemuksen jalkeen, joten voitte miettia kuinka ihanasti jokaikinen hikeen sekoittunut hajuvesi ahtailla markkinakujilla iskee tajuntaan. Vaan pari tuntia ja homma bueno, eikun vaaralle pysakille odottamaan ja odottaahan sai. Sitten vaaran neuvon antanut paikallinen jo ehtikin takaisin pyytamaan anteeksi, etta tuollahan se pysakki onkin.. Mai pen rai. Kumijalka alle ja lusikka pohjaan. Uni kelpasi ilmastoidussa huoneessa myohemmin.

Tein sulle kotiviinin

2007-02-04T04:25:00.000-08:00

Erilaisiin tapahtumiin ja paikkoihin liittyy usein musiikkikipale/leita. Hua Hiniin kuuluu ehdottomasti suomi-iskelmat. Sellaiset 70-luvulla lontoosta suomeksi kaannetyt tsipaleet.

Eilen loysin itseni saunomasta suomalaisten ukkojen kanssa sotajuttuja ja suomi-iskelmia kuunnellen. Illalla suomalais-saksalainen yhteistyo testattiin biljardin parissa, mutta ihan ei riittanyt paihittamaan paikallista biljarditypya.

Ei taalla paljon muuta. Suomalaisia on taalla todella runsaasti.

Stetsoni

2007-02-02T02:53:00.000-08:00

Miettikaa kaikki mita tiedatte Pattayasta.

Lisatkaa siihen allekirjoittanut, vaatetuksena bootsit, tangaspeedot seka helvetin iso valkoinen stetsoni. Savytettyna parilla kultaisella sormuksella ja paksulla kaulakorulla.

Se olisi ollut vaihtoehto. Mutta ei onneksi.

Sen sijaan paadyin kiireisesti kehuttuun, mutta itselle tuntemattomaan Hua Hiniin. Ennakkoluulottomasti kaytin taas Bangkokin paassa bussia, jolla oli siis tarkoitus paatya etelaiselle bussiasemalle. Kartan, onnen ja englantia puhumattoman lipunmyyjan yhteisvoimin tipahdinkin oikealla pysakilla pois ja eikun oikeaa bussia etsimaan. Vaan jo kolmen sekunnin talsimisen jalkeen seta alkoi vilkuttaa bussista, etta tanne nain, akkia. Pian jo tytto tulikin kysymaan, etta minne matka ja vastattuani Hua Hiniin sitten jo juostiinkin kasi kadessa kohti bussia. Iso reppu ruumaan, ukko bussiin ja nasta lautaan. Jalkikateen tuli mieleen paritkin jossit, mutta kavihan se nainkin. Eli perille paadyttiin ehjana ja ajoissa.

Majoituskin loytyi melko kivutta ja jalkikateen selviteltyani viela kohtuullisen edullisesti (300 bht). Paikka nimittain uhkaa olla melkoisen taynna ja kanssamatkaajat ovat paatyneet kalliimpiinkin vaihtoehtoihin.

Iltasella hieman talsittuani paadyin lounastamaan Ingan, Ingridin seka heidan tuttavapariskuntansa kanssa. Tytot olivat vasta reissun alussa, joten pienta vinkkia sitten loytyi tuleviin kohteisiin.

Kaikkien edellisten kohteiden jalkeen tuntuu kuin olisi mennyt Kalajoelle. Joka toinen vanhempi pariskunta puhuu suomea, ruokalistat loytyy ruotsiksi ja suomeksi ja hinnoissa on selkea lomakohteen lisa. Tavallaan tuntuu pliisulta, toisaalta ei haittaa laisinkaan. Ehka tekee hyvaa myos nahda "tavallista" lomailua. Ihmiset tuntuvat nauttivan ja rentoa fiilista taallakin on ilmassa.

Eli lomallehan tasta sitten meikalainenkin. Hetkeksi.

Pala kerrallaan

2007-01-31T06:16:00.000-08:00

Aamulla tovin pohdittuani painelin raatalille ja tahan hetkeen mennessa sovituksiakin on tehty jo kaksin kappalein. Toistaiseksi nayttaa ja tuntuu kelvolliselta, tosin ihan mutkattomasti ei puku paalle noussut. Ensinnakin raataleitahan taalta loytyy yhta paljon kuin lyhytaikaisia tyttoystavia. Joka kulmassa on erinomaista englantia puhuva intialainen nuorimies kyselemassa, etta mistapain maailmaa on "big boss" Bangkokiin eksynyt. Maan paljastaessa valkoisen hymyn omaava tummatukka tervehtii tutusti kotimaisella, terve terve. Sikali kun liikkeen ikkunassa on supermegasalehinta, niin sisalla hinta nousee kankaan, tekemisen ja ties minka myota himpun verran korkeammaksi. Olematta nyt kuitenkaan kallis. Mutta silti. Tarkkana olkaatten kun pukuja teetatte.

Keskipaivan aikaan ajattelin ottaa taas uuden kokemuksen ja kokeilla paikallisia lahiliikennebusseja. Maaranpaaksi ostoskeskus MBK ja alle bussi numero 15. Siina missa taksien ja tuk tukien kanssa tapellaan hinnoista, niin bussi vie varmasti perilla 7 bahtilla. Vaikka edelleen mieltaisin taksin vaivattomimmaksi ja erinomaiseksi liikuntavalineeksi taalla, niin ehka on hyva mies muutama bussilinja opiskella varmuuden vuoksi. Ja bussissa tietenkin on muutenkin hauskaa. Saa vaikka kutsun konserttiin.

MBK alkaa olla jo tuttu. Ja ajankaytollisesti se on vain plussaa, tietaa mista kerroksesta mitakin. Toisaalta taas markkinoiden jalkeen myyjien mielesta liiankin kiinteat hinnat eivat oikein maita. Oikean hinnan loytaminen kun alkaa olla liiankin tyolasta. Tosin jotain nyt taas jai kateen. Loppua kohden jo hieman huolestuin kun suostuin nopeasti myyjan hintoihin. Aika poistua paikalta ennenkuin luovutan koko lompakon luottokortteineen jollekin "ystavalle".

Bussilla takaisin Khao Sanille, kamat koppiin ja viereiseen laitokseen hierottavaksi. Melko hyva, vaan ehka hieman voimakkaammin olisi voinut naita sitkeita koipia tyostaa.

Huomenna on taas aika karistaa taman kylapahasen tomut jaloista.

Lopun alkua

2007-01-30T05:52:00.000-08:00

Kun olin lahdossa Chiang Maista Bangkokiin, niin ensimmaisen kerran tuli olo, etta reissu lahenee loppuaan. Suunnitellut jutut on tehty, paikat nahty ja ihmisia tavattu. Vaan eipa siina, pitaa kai kayda kotona joskus, etta voi lahtea uudestaan. Jos ja kun. Vaan huoli pois, viela on aikaa sattua ja tapahtua monenmoista.

Trekkauksen jalkeen siis yhytettiin rakkaan ryhman kanssa illalliselle jossa sitten pohdiskeltiin yhta sun toista. Parit drinkit viela ruuan paalle ja allekirjoittanut alkoi olla valmis nukkumisharrastukseen. Lauantai menikin sitten markkinoilla kierrellessa ja hintoja kauhistellessa. Sattuipa tielle pari eksyneen oloista suomalaistyttosta jotka sitten piti ohjata oikeaan suuntaan. Kesken iltamarkkinoiden jalat alkoivat protestoida ja kun ystavallisen hymyn omaava tati kehoitti istumaan hierottavaksi, niin ei paljon muuta tarvittu.

Hieroja olikin sitten hieman erilainen mita oli tottunut aiemmin. Aluksi tylytysta kun jalat olivat likaiset ja voivottelua miksi han saa aina hankalat asiakkaat. Pienen hetken jo ajattelin haipya takavasemmalle kunnes tajusin, etta juutas laskee leikkia kustannuksellani. Hammentavasti jalkahieronnan aikana neiti tiesi kutakuinkin paivalleen mita on tapahtunut tervyden kanssa ja tiesi kivuista ja oireista mita on ollut. Hieronta oli sen verran tehokasta, jotta peruutin loppuillan shoppailut ja otin viela kahden tunnin thaihieronnan. Vaan kun on pari vuotta kohdeltu kaltoin, niin ei illassa korjata. Tosin ehka nyt voisi tajuta mihinka suuntaan pitaisi huoltotoimenpiteita vieda.

Sunnuntaina sain kunnian lounastaa parin paikallisen kanssa ja jutustella tavoista ja tottumuksista paikallisten ja farangien valilla. Ja loppuillasta sitten bussin epamiellyttaviin istuimiin ja kohti enkelten kaupunkia. Perilla piti olla n. seitseman aikaan, joka on jo himpun verran inhimillisempi aika etsia majoitusta, mutta jostain syysta kuskin kaasujalka oli hirttanyt kiinni ja Khao Sanilla oltiinkin jo klo 5! Siina sitten ihmettelemaan yo/aamusijaa ja tunnin etsimisen jalkeen paadyin sitten jakamaan huoneen korealaisen rouvashenkilon kanssa. Siina kohtaa oli melkoisen romuna, mutta pari tuntia unta vaaka-asennossa korjasi miehen uuteen uskoon ja eikun aamiaiselle. Aamiaisella sitten tapasin toisen suomalaisen matkaajan, kenen kanssa sitten kaytiin katselemassa ensin hieman nahtavyyksia ja iltasella harjoittelemassa tinkimisen jaloa taitoa Patpongin alueella. Ilta-ajelu suoritettiin viela skytrainilla ja yomyssyt Khao sanilla livemusiikkia(?) kuunnellen.

Yolla tati-ihminen ilmoitti lahtevansa aamulla Malesiaan, joten heti aamusta etsimaan uutta majoitusta. Viimein majoitus loytyi ja sattuman kautta samasta paikasta, missa aikoinaan ensimmaisen yon vietin Bangkokissa. Ympyra lienee lahella sulkeutumista. Paivaseltaan suomalaisittain ajeltiin rehvakkaasti taksilla ympyraa ja hieronta matkalaiselle. Ja kun vihdoin ja viimein saatiin teetetty talvitakki neidille mukaan, niin oli allekirjoittaneen aika vetaytya hyvin ansaituille paivaunille. Kaksi ja puoli tuntia.

Eli ei oikeastaan mitaan kummallista ja silti tuntuu, etta paljonkin. Nyt pitaa hieman tunnustella, etta riittaako paukut viela paivaan, pariin taalla vai onko jo aika paeta rannalle.

Viidakossa vaanii vaarat

2007-01-26T03:17:00.000-08:00

Mita jos kakkii kaarmeen paalle? Tai hamyhakki puree persiista? Entas jos kamerasta loppuu virta? Huolet on monet kun lahtee parin paivan trekkauskeikalle viidakkoon. Ja onneksi kutakuinkin turhia.

Aamulla aikaiseen nuoto vierasmajasta ja kohti ruokamarkkinoita joista oppaat ostivat tarvittavat einekset illan ruokailuun. Sitten aloituspisteelle, josta oli tarkoitus lahtea n. 3 tunnin kavelylle kohti kylaa. Vaan niinkuin jo aiemmin on huomattu, suunnitelmat muuttuvat lennosta ja yhtakkia huomasinkin ohjailevani viidakon vaarallisinta tappajaa, elefanttia. Ohjeita varsinaiseen ohjailuun en saanut, joten komentelin suomeksi ja elikko totteli. Oikeastihan pikkupoika alakerrassa antoi hieman vitsaa ja huuteli torkeyksia. Pari kertaa rontti pysaytteli rotkon reunaan ja kurkotteli oksista namuja, jolloin pohjoisen pojan puristusvoima oli koetuksella. Vaan sitahan riittaa ja elikkokin leppyi kun sai apetta hieman. Vesipisteen jalkeen ronsu kasteli itsensa ja meikalaisen ja sitten riittikin luontomopon ajelu. Tunnin ratsastus kesti 25 minuuttia ja se oli just sopiva aika moiseen touhuun.

Seuraavaksi omat jalat kayttoon ja kohti pienia polkuja. Aluksi opas osoitteli taivasta kohden, etta tuonne tuonne. Sitten hokasin, etta siella jossain kaukana, korkealla nayttaa olevan rakennuksia. No nayta suunta, niin meika seuraa. Seitseman hengen seurue eteni hitaasti, mutta varmasti. Kaikilla naytti olevan sopivasti urakkaa, joillain viela enemman. Muutama korealainen kansantanhuaja eteni pariin otteeseen sen verran hoiperrellen, etta oli suomen ratsujaakaripataljoonan erikoisosaston aika ojentaa auttava katensa. Hetken laukunkannon vaihto auttoi asiaa ja urhoollinen aasialainen viimeisteli urakkansa kunnialla.

Uskomattomia maisemia matkalla ja muutakin erikoista. Bongasin melkoisen ison hamahakin verkon ja koitin kysella, jotta loytyyko myrkyllisia hakkyja.

No, only friendly spiders here, totesi pikkuinen opas, mutta varoitti etta karmehet ovat myrkyllisia. Varmuuden vuoksi seuraavalla hengahdyspisteella opettelin ampumaan oppaiden ritsoilla.

Viimein suoriuduttiin siis ylos asti ja matkaa kuulemma oli kertynyt n. 6 km. Nousu ja laskua ja viela enemman nousua.

Paikan paalla oli sitten pikkuinen maja patjoineen vieraille seka hokkeli kylmine suihkuineen. Puhdistautumisriitin jalkeen oppaat kokkasivat kanaa, riisia seka maittavan kasvisvaihtoehdon. Kylmasailiosta loytyi myos olutta janoisille ja yllatys, meita riitti. Aterian jalkeen poyta (lattia) puhtaaksi ja perinteisia thaimaalaisia peleja. Eli ts. suosittuja pubitikkupeleja. Siirra 1 - n tikkua jotta saat sita sun tata. Muutama narutemppu ja yleista hauskuuttelua. Sitten siirtyminen kylalaistn pariin, jossa olikin jonkin sortin karkelot menossa. Uusi vuosi, kuulemma. Juhlivat tanssimalla lapi yon vuoroissa, vaimo vaki nukkuu ja miehet tanssii, sitten toisinpain. Epailtin kylla hieman, etta uusi vuosi lienee siella jokaiselle turistiryhmalle, mutta mene ja tieda. Osa vasahti ja paineli majalle nukkumaan (eli kuuntelemaa shamaaninaisen rakatysta yon lapi), mutta suomalais-amerikkalaisyhteistyo tuotti tyhjia pulloja hyvalla vauhdilla myohaiseen yohon. Kellon ollessa paljon sakkipimeassa majalle ja muutaman tunnin unoset. Aitosuomalaiseen tapaan tietenkin herasin tuntia ennen muita, otin kuvat auringonnoususta, venyttelin ja lenkkeilin. Muiden heratessa olikin sitten kahvit valmiina odottamassa.

Paluumatkalla sitten nakuteltiin alamakea ja yksi jos toinenkin kokeili perslihasten kestavyytta kaatumalla sen paalle. Reilun tunnin lipsuttelun jalkeen loydettiin vesiputous, jossa sittn kokeiltiin naturemassagea seisomalla putouksen alla. Upiaa, kerrassaan. Putouksen jalkeen reitti helpottui ja taas oli aikaa ja energiaa seurailla maisemiakin. Ja taas reilun tunnin jalkeen homma olikin paketissa ja aika siirtya koskenlaskun pariin.

Koko ryhma olikin kokematon, joten opastus oli tarpeen. Thaimaalaiseen tapaan tepthistoolait. yea? go go go haaaaa. yea? left lait laik tis? questions? No, go. Seleva ja eikun melomaan. Hieman huoletti alkujaan, mutta siitahan se sitten lahti ja hauskaa hommaahan se oli. Luonnon tukkijoki. Homma tosin meinasi paattya ikavasti omalla kohdalla, mutta onneksi paassa oli kypara ja vieressa riski jenkki. No ploplem! Hyva paattyy aikanaan ja vajaan tunnin laskettelun jalkeen vaihdettiin kumivene bambulauttaan. Jostain syysta taas kaikki isot roikaleet paatyivat samaan purteen ja jotenkuten lauttakin sitten liikkui. Hidasta ja letkeaa, niinkuin pitikin. Viheltelinpa huvikseni syvan joen banjosoitantaa ja sekos ahdisti muita. Lahinna siksi, koska eivat muistaneet mista tuon melodian tunnistivat.

Lopuksi viela ruokailu retken paatteeksi ja sitten takaisin vierastuvalle. Yovyn talla hetkella Julies Gh:ssa, mika on osoittautunut mainoksi paikaksi. Pikkukommuuni, jossa yovyin ennen reissuun lahtoa oli muuttunut toiveideni mukaisesti omaksi huoneeksi. Pyykit viereiseen rakennukseen, pikku rapo arvon lukijoille ja seuraavaksi kansainvalisen rambotrekkausryhman syysseminaariin. Maistuuko? Maistuu.

Kokkikoulun kuulumisia

2007-01-24T04:00:00.000-08:00

Nopea kierros kaupungilla osoitti, etta hinnat paivan kurssille liikkuvat 700-1200 bht tietamilla. Nain paadyin sitten paljon suositeltuun pad thai cookery schooliin, joka veloitti paivan tunneista 800 bht. Mahdollisuus on myos iltakurssiin, joka on hieman edullisempi.

Eli aamulla oppaan kanssa ruokatorille ja selvittelemaan mika on mitakin. Nopeasti lapi kaytiin erilaiset chilit, curryt, vihannekset ja sen semmoiset. Omatoimista kiertelya ja ihmettelya. Kuhinaa riittaa kuin.. toreilla..

Taman jalkeen hurautettiin paakallopaikalle ja nopeat esittelyt kuka ja mista ja ryhmiin jako. Eli paivan aikana suorittajia oli kolmeen eri ryhmaan, jotka tekivat hieman eri ruokia. Oma ryhma tuotti lahimmaksi omat suosikkini listasta ja oli kooltaan suurin, tosin opastus oli enemman kuin henkilokohtaista jossain kohtaa. En tieda miksi.

Liioittelua tai ei, mutta jokainen ruoka onnistui ainakin yli omieni odotusten. Hallussa on nyt vihrea curry kana, kevatkaaryleet, kung tom yam seka stir fried chicken (liekkien leikkia valmistaessa). Valitettavasti parin paivan paasta kaikki on jo unohdettu. Onneksi antoivat mukaan keittokirjan ja kaksi diplomia. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu.

Paluumatkalla pohdittiin, jotta miten pelkka syominen voi vasyttaa nain pirusti.

Pain ympariajo

2007-01-22T03:30:00.000-08:00

Hassua, kun tekstiviesteissa muistetaan mainita, etta nauti nyt siita lammosta kun suomessa on kylma ja kaikkea.

En muista tarkasti, mutta toista tuhatta kilometria on matkustettu nyt pohjoiseen ja taalla on talvi. Taalla on pirun kylma oisin. Ja varsinkin kun pari kuukautta on tottunut kulkemaan sandaaleissa ja lyhythihaisessa, on outoa illan tullen vetaa pitkaa paalle ja silti karsia kylmasta.

Yolla kun onnistuu potkimaan peiton paalta muutamaan otteeseen, ei aamulla kukko laula kunniasta. Deda dukos ja muutenkin harvinaisen hontti olo kun oli tarkoitus lahtea autoilemaan ympari pohjoista. Njet njet, niinkuin eput aikoinaan ja pari tuntia unta lisaa. Keskipaivan aikaan sitten tuhti lounas ja fillarin hankintaan. Iso lankkari tietty tarvitsee oman kokoisen pyoran, vaan kun en ole ainoa taalla, niin eihan sellaisia enaa ollut vapaana. Lahinna oli pienempi malli, jollaisen bongasin pienikokoisella englantilaisella herrasmiehella. Vaan kun on paatetty menna kivien lapi, vaikka ne olisivat harmaita, niin mentava on.

Alkumatkasta viela jaksoi naurattaa pieni pyora, mutta ensimmaisten makien jalkeen oli turvallista kirota jo suomeksi yksinaisella tiella. Eika riita, etta henkea haukkoo fillarin vuoksi, maisematkin olivat viela henkeasalpaavat. Kaikkea sita. No, kavi pienesta treenista, pakarat huutaa hoosiannaan vielakin.

Matkalla kavin kurkkimassa kuumia lahteita ja katsastin muutaman elefantin. Jotenkin hauskoja otuksia. Lunkeja. Ja niin viimeisten makiosuuksien jalkeen loysin tieni takaisin "kaupunkiin". Ja vaikka tama on pieni kyla, niin onnistuin ajamaan jonnekin harhaan. Hassua kuinka sukkelasti ajatus toimii janoisena ja vasyneena.

Pai

2007-01-21T04:55:00.000-08:00

Aamuisen akkiheratyksen jalkeen suorin itseni pikkubussiin ja matka kohti Paita alkoi ranskalaislauman kanssa. Enemman tai vahemman krapulaiselta vaikuttava joukko ensihiljaisuuden jalkeen lauloi bussissa. Kaikki kyllakin omia laulujaan.

Pieni ja mutkitteleva tie kulki lapi vuoristen maisemien ja n. kolmen tunnin ajon jalkeen saavuimme pikkuiseen Paihin.

Ja taas akkiseltaan pieni luonnehdinta. Taikka ranskalaismiekkonen sen tiivisti hyvin

"Only cool people go to Pai."

Vaikka taalla on paljon turisteja, ehka suurin rantakansa ei tanne halua tulla.

Tutustuin tyttokolmikkoon Chiang maissa ja kappas, ensimmaisessa majapaikassa olivat samat tyttaret. Parin paivan etumatkan avulla sitten opastivat illan tullen mita tehdaan ja missa mennaan. Baari siella, toinen taalla ja helkkarin paljon uusia hyvia tyyppeja. Ja kertovat ehka lapsilleen legendaa suuripolvisesta suomalaisesta.

Huomenna joko autoillen heimokylia katsastelemaan tai fillaroiden lahimaastojen tutkimista. Ja viela kun kokkikurssi loytyy niin homma on bueno.

Pai pai.

Toisia matkaajia

2007-01-19T04:10:00.000-08:00

Napparasti aamupalan yhteydessa tutustuin kanadalaiseen pariskuntaan, jonka tarkoitus on reissata vuoden verran.

Ja nama herrat soittelivat Chiang Main aukiolla.

Kysymyksia

2007-01-19T03:41:00.000-08:00

Mista paikasta olet pitanyt eniten?

Hankala kysymys. Monet paikat ovat olleet kovin erilaisia hyvine ja huonoine puolineen. Saarista luulen, etta menisin mieluusti takaisin Phanganille. Muutoin tykkasin ihan kylla Krabin alueestakin.

Oletko pysynyt budjetissa?

Tavallaan. Alunperin piti olla n. 1000 bht paivabudjetti (n. 20 e) mutta talla hetkella se on hieman ylittynyt. Tosin jos nyt pelkastaan oleilisi, niin paivan pystyisi elamaan helposti vaikka 500. Tosin viela pitaa tehda aktiviteetteja ja ne maksaa. Lisaksi ostokset ja sen semmoiset.

Onko ollut suurempia vastoinkaymisia?

Eipa oikeastaan. Voisi kai sita nillitettavaa loytaa vaikka joka paiva, eri asia kuinka hedelmallista se nyt on. Lantalla ei ollut huonetta vaikka olin varannut ja maksanut etukateen. Tosin sekin sitten jarjestyi, joten.

Mista olet pitanyt eniten reissussa?

Kaikesta? Uusiin paikkoihin tutustumisesta, uusien ihmisten tapaamisesta, ajatuksen juoksusta.. Taas vahan hankala sanoa vain yhta juttua.

Entas mista olet pitanyt vahiten?

Vaikka ihmiset ovat melkoisen mukavia, valilla "myyminen" vasyttaa. Aina vaantoa ja vaantoa, etta saa yhden taksikyydin oikeaan hintaan. Se, etta osa paikallisista pitaa vain pelkkana paksua lompakkona.

Haluaisitko vierailla Thaimaassa uudestaan?

Ehdottomasti.

Oletko varannut etukateen majapaikkoja?

Tuon yhden kerran eli Ko Lantalla. Muutoin olen aina loytanyt tieni paikalle ja sitten lahtenyt etsimaan majoitusta. Paikkaan sisalle ja tiedustelu hinnoista. Jos on siedettava hinta ja huone, niin jaan ainakin yhdeksi yoksi. Kamat sisalle ja pieni tutkimusretki muihin paikkoihin, loytyyko edullisempaa tms. Yleensa olen jaanyt tuohon ensimmaiseen. Ja aina siis on loytynyt majoitus.

Sikali lisaa kysymyksia, niin kommentteihin tai meiliin.

Chiang Mai

2007-01-19T03:29:00.000-08:00

Ja niin taittui taasen 13 tuntia bussissa. Otin ja istuin ensin isseksein ku aina kohteliaat israelilaiset pyysivat paikkani, jotta neiti voisi istua poikaystavansa vieressa. Kohteliasta on tuollaisessa sanoa, etta please ja could. Vaan mitas pienista. Seuraava penkki sitten kesti vajaan tunnin kunnes selkanoja rojahti takana istuvan ranskalaisen syliin. Tovi ihmeteltiin ja todettiin, etta korjauskelvoton. Kolmas istuin sitten onneksi kesti ja oli stratgisesti sijoitettu vessan viereen, jotta hajuhaitta olisi maksimaalinen. No, sain onneksi nukuttuakin. Vajaa 2 tuntia.

Chiang Maista akkiseltaan, sopivan kokoinen, melkoisen edullinen kaupunki. Vanha kaupuki, jossa vietan viela yhden yon, on pienen kanaalin ja muurin eristama pieni yksikko, jossa kaikki on kavelyetaisyydella. Viela ei kummempia aktiviteetteja ole tullut tehtya, enemman pienta oleilua vain. Tarkoitus on siis seuraavaksi kayda kurkkaamassa kaikkien hehkuttama Pai ja sitte paluumatkalla katsoa mita Chiang Maissa jaa tehtavaksi. Mutta ensivaikutelmalta mukavan oloinen kaupunki.

Ai niin, Reggae Bar on loytynyt jokaisesta kaupungista ja paikasta missa olen ollut. Oke?

Bangkok, Patpong

2007-01-16T01:11:00.000-08:00

Suurimmaksi osaksi aika on mennyt Bangkokissa Khao San roadilla, joka nyt lienee jonkinlainen keskus reppumatkaajalle. Kaikki on edullista ja tarkoitettu budjettimatkaajalle. Ruoka, asuminen, vaatteet jne.

Vaan Bangkokista loytyy muutakin. Vaikka Patpong ensimmaiseksi ehka tuo mieleen punaiset lyhdyt, loytyy alueelta myos melkoisen isot markkinat. Ja mita eilinen toi ilmi, hintojen neuvotteluvara on suurempi kuin Khao Sanilla. Eli vyota, vaatetta, kenkaa, hattua, housua, keloa, korua, mita nyt mieleen tulee.

Ja sitten tietenkin nama esitysten kauppaajat. Joka 5 m valein on herraa ja rouvaa listan kanssa pyytamassa katsomaan "ping pong showta". Lapset laittaa silmat kiinni nyt. Eli ping pong tarkoittaa sita, kun paikalliset lahjakkuudet tekevat juttuja naiseudellaan. Avaavat kolapulloa, ampuvat pingispalloja, puhaltavat pilliin jne. Listasta sitten loytyvat nama erikoisuudet. Sikali tallaisesta on kiinnostunut, niin suositeltavaa on valita avoimen oven paikka katutasosta seka selvittaa etukateen mita maksaa ja viela varmistaa se ehka 3-4 kertaa. Yleensa riittaa kun ostaa juoman ja show on varsin siisti ja ilmapiiri miellyttava. Vaan jos lahtee ylempiin kerroksiin, niin ei muutakuin tayskaannos ja takaisin kadulle. Suoranaista kusetusta nimittain esiintyy myos. Yksi juoma riittaa aluksi, mutta kun astuu sisalle ja istahtaa hetkeksi, niin show, joka ei ole edes alkanut, maksaakin 500 bht per nokka. Ja tilanne ei valttamatta ole kovin mieluisa, kun 4-5 isohkoa thainaista huutaa naamapunaisena ja osoittelee taskulampuilla. Taalla kun ei siis koskaan oikeastaan kuule paikallisten edes korottavan aantaan. Ai mista tiedan? Isot pojat kertoivat.. Ja lapset voivat taas avata silmat.

Eli tarkkana kuin porkkana, jos nyt tuollaista aikoo.

Pari paivaa Bangkokissa

2007-01-16T00:40:00.000-08:00

Aamulla kukonlaulun aikaan siis perilla Bangkokissa, etelaisella bussiasemalla. Itsella ei ollut hajuakaan, missa ja kuinka kaukana. Ja etta mita seuraavaksi? Lahtisiko suoraan pohjoiseen vai lepaisiko paivan Bangkokissa. Bussista tuli uusi tuttavuus, joka sitten tinki taksin Khao san roadille niin edulliseen hintaan, etta paatin suoria matkani ainakin sita kautta.

Saavuttua Khao sanille, oli jotenkin outo olo. Ihan kuin olisi tullut kotiin. Taalta nimittain matka alkoi 1,5 kk sitten. Kaikki oli tavallaan kuten ennenkin, mutta jotenkin se naytti niin paljon helpommin hallittavalta. Myohemmin illalla oli hauska katsoa lakananvalkoisia, vasyneita matkaajia isojen reppujen kanssa. Olisi mieli tehnyt menna sanomaan, etta hyvin kaikki suttaantuu, ota nyt hyva ihminen olut ensin hataan.

Vaan eipa taalla sen kummempaa, edelleenkin koitin olla ostelematta turhuuksia, koska viela on matkaa jaljella. Lopuksi sitten, jotta saastyy turhalta ronttaamiselta. Muutama hieronta, hyvaa ruokaa ja hauskaa seuraa. Pieni lepohetki matkanteon valissa, nimittain tanaan matkustellaan taas reipas 12 tuntia bussissa.

Mennaan bussilla

2007-01-13T20:27:00.000-08:00

Autenttinen meininki hoituu, kun hylkaa matkatoimistojen jarjestamat, edulliset bussit ja matkustelee valtion omilla linja-autoilla.

Matka Phuketista Bangkokiin kesti 13 tuntia, sisaltaen pari pysahdysta. Aluksi lammiteltiin thai-karaokella, jonka jalkeen katseltiin Intialainen elokuva, joka oli luonnollisesti dubattu thaiksi. Juoni oli mielenkiintoinen. Tai ainakin niin kuvittelin. Koska mp3 soitin jai kiireessa toiseen reppuun (kuten myos sukat ja pitkat housut) niin kuuntelin sujuvasti elokuvaa samalla lukien kirjaa. Vaan kellon lyodessa jotain loppui leffa ja bussista sammutettiin valot. Tuutulauluksi paikallista musiikkia parinkymmenen minuutin ajan. No, simmut kiinni ja unta palloon. Vaan vieressa oli herra poskiontelontulehdus ja takana rouva lintuinfluenssa, joten tasaiseen rokimiseen, kohimiseen ja niiskutteluun sitten uinahtelin vahemman helposti.

Hinnoittelupolitiikka oli myos mielenkiintoinen. Matka maksoi 630 bht ja sama hinta olisi ollut, jos olisi mennyt vain puoleen valiin saakka.

Nyt siis hetkoinen Bangkokissa ja sitten kohti pohjoisempaa thaimaata.

Matkalla kaiken aikaa

2007-01-12T05:17:00.000-08:00

Toisaalla kuulosteltiin ehka hieman rivien valista luettavissa olevaa matkavasymysta. Eika sita kay kieltaminen, valilla on luonnollisesti ollut vasy. Vahan kaikkeen. Enka nyt tietenkaan itse olettanutkaan matkan pelkkaa tahtiloistoa olevan, vaan luonnollisesti reiluun pariin kuukauteen mahtuu monenmoista nousua ja laskua.

Mutta jotta ei nyt menisi pelkan fiilis-aaltomittarin piikkiin kaikki, niin avataanpa hieman tuntemuksia. Niinkauan kun sattuu, tapahtuu ja/tai on matkalla jonnekin uuteen paikkaan, niin ei paljon ehdi ajattelemaan muuta. Se on raskasta, mutta pitaa ajatukset oleellisessa, eli nykyhetkessa (matkassa). Parina hetkena olen viettanyt pidemman ajan samassa paikassa, joulu, uusivuosi ja vuodenvaihteen jalkeinen patka. Kun jamayttaa itsensa pidemmaksi ajaksi samaan paikkaan, niin rutinoituminen tapahtuu yllattavankin nopeaa. Ja talloin ajatus karkaa, joskus jopa suomeen asti. Ja tama tietysti tapahtuu sita nopeammin, mita pienempi paikka on, mm. Lantan viimeinen ranta tai Klong Muang Beach. Ei kay valittaminen kauniista rannasta, hienosta ilmasta ja hyvasta ruuasta, mutta itsekseen paratiisi saattaa kayda tylsaksi. Varsinkin kun tietaa, etta on viela paljon nahtavaa. Tasapainoilu ehtimisen ja jaksamisen valilla loytyy paivakohtaisesti korvien valista.

Onneksi on perjantai.

Kyokkipsykologit saavat tietenkin vetaa omat johtopaatoksensa, olkaa hyvat. Mutta en nyt kovin pitkalle menevia paatelmia viela itse tekisi.

Reissua kuitenkin on viela jaljella, kuten paikkojakin kaymatta, joten pian taas ollaan liikekannalla ja uusia paikkoja tutkimassa.

Karon ja Kata

2007-01-12T02:48:00.000-08:00

Eilen akkisiltaan karkasin townista kohti Karon ja Kata beachia. Reissuoppaan mukaan sopiva sekoitus kojua, rantaa, yoelamaa ja sen sellaista. Vaikka reissu olikin paivapohjoinen, niin allekirjoitan tuon kylla. Ei tosiaankaan yhta paallekayva kuin Patong, enemmankin, etta tarjontaa loytyy sopivasti ja meininki rauhallisempi. Majoituksia kyselin huvikseni taas ja Patongin (900-1600 bht/vrk) hintoihin verrattuna maltillisempia (500-700 bht). Tosin lahes kaikki olivat taynna.

Jokapaivaisen jannityksen tuotti songthaew, eli kimppataksi/paikallisbussi joka nyt nayttaa hieman erilaiselta joka paikassa eri kellonlyomilla. Ajelevat taalta townista rannoille aamuseiskasta iltaviiteeen, jonka jalkeen kiska kiinni ja pipo silmille, taksit ja tuktukit ottavat hommat haltuun. Siina missa bussilla ajelee rannoille 20 bht, ottaa taksi vastaavasta reissusta 350-400 bht. Eli vaikka ajelevat kutakuinkin maarattya reittia, niin eipa ainakaan kukaan osannut meikalaiselle selittaa mika se sitten loppujen lopuksi olisi. Kellon lahestyessa viitta olin paakallopaikalla odottelemassa ja kappas vaan, siellahan se kurvasikin toisesta risteyksesta karkuun. Ei muutakuin samanlainen takaa-ajo kuin hanen majesteettinsa salaisessa palveluksessa olevalla virkamiehella ja oikoreittien kautta bussin eteen. Vaan eipa bussia sitten koskaan enaa nakynytkaan. Vaan kun hata on suurin, on hyvaa englantia puhuva paikallinen tyttobaarin duunari lahinna. Etta tuohon noin ja 15 minuuttia niin sielta se bussi sitten tulee. Siina sitten yksinainen matkailija seisoskeli kuin tikku paskassa ja odottia bussia tulevaksi. Ja kello 17:05 romuluinen bussi ilmestyikin maen takaa. No taynna tietty kuin turusen pyssy, joten taakse roikkumaan tikapuista niinkuin nasaretilainen parituhatta vuotta sitten. Ja tasta oikeasti olisin halunnut kuvan!

Iltapalaksi suositeltiin masaman currya, joka toi mieleeni lihapadan. Mureaa lihaa, perunaa, sipulia. Taalla tietty hieman tulisempaa.

Kuvia viime nakeman

2007-01-10T04:38:00.000-08:00

Tytot tarjoaa herkkuja sopivasti.

Tas on hyva.

Le pitkahantavene.

Pah, hidasta ja hankalaa. Pari kuitenkin.

Vastakohtia

2007-01-10T04:11:00.000-08:00

Yomarkkinoilla eilen vieraillessa kaupungin kontrasti paljastui karusti. Ruokamarkkinoille kuljetaan ison ostoskeskuksen vieresta, missa ilmastoiduissa liikkeissa varakkaat turistit asioivat ja ostavat edulliset merkkituotteet. Ruokamarkkinoilla paikalliset syovat edullisesti. Ne siis, kenella on varaa.

Phuket, Patong Beach

2007-01-10T03:53:00.000-08:00

Moro moro!

Sanovat intialaiset vaatturit sen jalkeen kun ilmoitat olevasi Suomesta. Tiedustelee viela, etta Helsinki vai Tampere. Jos hieman varikynalla tarinaa kerrotaan, niin kaveltyani ensimmaiset 20 m patong beachia pitkin, oli kimpussa 15 vaatturia ja 10 thaihierojaa. No, oikeasti suhde oli ehka 9 ja 5. Mutta kuitenkin!

Ei nyt mitaan suuria odotuksia kyseisesta paikasta ollut, mita nyt kaikki olivat sanoneet, etta turisteja riittaa ja kauheaa on kaikki. Joten siihen nahden on hauska todeta, etta tavallaan pidin paikasta. Jos akkiseltaan lahtisin parin viikon lomareissulle, niin ei tuo sielta pahimmasta paasta olisi. Ja lahella muitakin paikkoja jos/kun haluaa muutakin kuin rantaa ja bailata.

Vaan talla eraa riitti paivakaynti. Toistaiseksi.

Tinkiminen

2007-01-09T04:09:00.000-08:00

Tata joskus jo kysyttiinkin.

Tinkiminen taalla kuuluu tavallaan kaupankayntiin, sosiaalinen aspekti jota ilman tavaran/rahanvaihto on kohtuullisen tylsa toimenpide.

En nyt sinansa osaa (tai halua tassa) antaa ohjeita, miten pitaisi suorittaa tinkiminen oikeaoppisesti, ehka perusajatuksena kannattaa ajatella, etta sen pitaa tapahtua hymyhuulin, hyvilla mielin ja toista kunnioittaen. Ja muistaa jossain kohtaa myos, etta viimeiseen asti vaanto on jokseenkin tarpeetonta, jokainen myntti kun taalla menee kylla ihan oikeaan tarpeeseen.

EDIT:
No ehka taman verran nyt vinkiksi, Patong Beachilla riittaa ensimmaisen hinnan jalkeen kun kuuluvasti sanoo, etta ooooooooooh! ja katsoo vahan kummaksuen, etta tuliko pilkkuvirhe. Hinta tipahti kolmessa paikassa puoleen samantien.

Ja Ruotsalaistytto tinki sanomalla yli 20 kertaa viimeisen hintansa, 300. Ja lopuksi sitten sai silla hinnalla aipalleen aurinkolasit.

Ruoka

2007-01-09T04:05:00.000-08:00

Sille nyt ei vain voi mitaan, etta ruoka taalla on hyvaa. Ja edullista. Mika tarkoittaa, etta syotya tulee kohtuullisen paljon.

Sen lisaksi, etta thaimaan oma keittio on jo itsekseen varsin mehukas, loytyy useista kohteista myos muun maan keittioita. Tuoreet, edulliset raaka-aineet takaavat sen, etta hinta ei naissakaan juuri paata huimaa.

Matkatoverit

2007-01-09T03:59:00.000-08:00

Toisinaan teksteissa esiintyy henkilot Inga, Ingrid ja Ida. Nama ovat ennen reissua nimettyja kuvitteellisia ruotsalaisia siskoksia, matkaseuralaisia, joiden kanssa piti matkustaa suurin osa ajasta.

Sen sijaan matkaseurana on ollut 120 kiloinen paperimies seka vantaalainen pariskunta nyt muutaman mainitakseni. Ja hyvin on kylla mennyt nainkin.

Mutta kun ihan vahan luopuu ujouden tai laiskuuden viitasta ja asettaa itseaan uusiin tilanteisiin, niin tormaa kylla koko ajan mita oivallisimpiin ihmistovereihin.

Juuri asken soin lounaan 90 vuotiaan englantilaisherrasmiehen kanssa, jolla oli helkkarin paljon mielenkiintoista kerrottavaa.

Phuket Town

2007-01-09T03:51:00.000-08:00

Suunnitelmia on helpointa muuttaa silloin kun niita ei ole. Tai.

Alunperin oli tarkoitus riekkua rannoille, mahdollisesti Karon Beachille ja sielta kasin kayda kurkkaamassa nyt sen paljon puhutun Patong beachin meno&meininki. Vaan tyon ja tuskan jalkeen sain itseni vaivoin ensin sataman lahella sijaitsevaan Phuket Towniin ja siella sitten iski vasy, nalka, uni, jano ja pissa niin tipautin itseni ensimmaiseen edulliseen hostelliin. Kelpo, siisti huone 250 bht, sis aamiaisen.

Siina sitten vaaka-asennossa kollotellen tuli mieleen, etta ehka en nyt edes huomenna lahtea etsimaan ylihintaista huonetta rannalta, vaan perustan tukikohdan tanne Phuket Towniin ja teen tasmaiskut taalta kasin joko kimppataksille (20 bht rannoille) tai vuokraan mopedin (150 bht/vrk). Vaan voihan tuon taas muuttaa kun silta tuntuu.

Kutakuinkin loppuviikkoon olisi asti olisi tarkoitus viihtya taalla ja sitten Bangkokin kautta sinne pohjoiseen, mista jo aiemmin kirjoittelinkin. Lisaksi sain tietaa eraasta erittain mielenkiintoisesta kohteesta, josta kirjoitan myohemmin jahka matka toteutuu ja saan lisatietoja.

Phi Phi Don

2007-01-08T21:16:00.000-08:00

Niin siina sitten kavi, etta otin ja varasin liput Phi Phille.

Ja niinkuin aina, joku ottaa ja hidastelee. Talla kertaa hipakkeiden tarkoitus oli ajella skootteri jonnekin ja sielta sitten poimia ukonretku pakun matkaan. Oppitunti numero yksi. Kun selitat thaimaalaiselle jotain, mika ei ole listassa tai ei ole normaalipalvelu ja han vastaa, "okei okei" niin han ei ole ymmartanyt sanaakaan.

Siella sitten ajeltiin ympari krabin aluetta etsimassa miekkosta kunnes kuski tajusi, etta pian myohastytaan venheesta. Nappi lautaan ja satamaan. Valehtelematta ajeltiin niin kovaa kuin pick uppi antoi myoden, eika myohastytty kuin 15 minuuttia. Vaan niin oli myohassa paattikin ja ehdittiin kyytiin.

Satamassa sitten koijarit odottelivat jo uusia uhreja ja ensimmaisena tietysti tarjolla yli 2000 bahtin kamppia. Jossain kohtaa halvin hinta oli 1300, mutta paatin, etta lahden etsimaan viela itse. Inga ja Ingrid tulivat mukaan, joten siina sitten maja majalta kyseltiin, etta loytyyko. Ja oikeassa olivat mantereella, taytta oli. Vaan ei liian. 800 bht, joka oli nyt toistaiseksi kallein majoitus, yhteisella suihkulla ja vessalla. Otettava oli.

Kiertelin viela paivaseltaan paikan ympari, eika yhden ainoaa vapaata huonetta. Etta kiitos vain.

Phi Phi itsessaan oli hieman ristiriitainen. Ihan kaunis saari, jossa paljon tekemista, mutta sataman vierus oli pirun ahtaaksi rakennettu, eika majoitustilaa ollut tarpeeksi, joten myos kallis. Lisaksi enemmisto naytti muodostuvan rakkaista ruotsalaisnaapureista, seka muutamista briteista, jos los baila bailandos taytti aina illat ja yot, joka sitten joko ihastuttaa tai vihastuttaa.

Itse tutustuin varsin nopeassa ajassa moneen ihmiseen eri mailta ja mannuilta ja tuntui, etta tuon pienen viipymisen ajan loydettiin varsin hyva yhteys. Tallaista ei ole toistaiseksi viela ollut missaan. Osa syyna saattoi olla eras supersosiaalinen etela-afrikkalainen, joka onnistui tutustumaan ja tutustuttamaan ihmisia toisiinsa.

Heti toisena aamuna kuitenkin paatin aktivoitua ja painelin saarihyppelylle, jossa oli mm. snorklausta, apinoiden planeetta, The Beach elokuvan kuvauspaikka seka bamboo island. Lopuksi oli viela tarkoitus katsoa kaunis aurigonlasku merelta kasin, mutta pilvet sitten paattivat toisin. Huikea reissu, jossa porukka oli mielestani jouhevampaa kuin edellisella. Ja taas ruotsalaisenemmisto. 12 ihmisesta 7 ruotsalaista. Mukana toiset Inga, Ingrid ja Ida.

Seuraavana paivana oli tarkoitus suorittaa pieni jalkamarssi/trekkaus kohti toisia rantoja samalla saarella, mutta otti ja satoi koko paivan. Pari kuppia kahvia aamulla ja vierasmajan huonetehokaytossa. Siis lukien. Illalla reggaebaariin, jossa mielenkiintoista ohjelmaa. Ilmaiset juomat heille ketka ottelevat kehassa thainyrkkeilya. Siis annetaan kannisille nyrkkeilyhanskat, etta menkaa pitamaan hauskaa. Ei nyt oikein maistunut meikalaiselle, mutta kansa naemma tykkasi. Ja mita huonommin lyotiin, sen enemman huudettiin. Lopuksi viela kehaan asteli kaksi paikallista ottelijaa, joten luulin viimeisen matsin olevan aito. No, ehka jotkut niin luulivatkin, mutta harjaantunut silma kylla erotti heti alusta kyseessa olevan pelkka show. Ja seuraavassa erassa sitten kupletti paljastui muillekin. Sen verra lennokasta menoa. Milloin lyotiin tuomaria ja milloin lennettiin kehasta tai lyotiin tuolilla.

Vikana paivan sitten viimein tutustumien long beachiin ja sita ennen krapulaisen suomalaispariskunnan saattelu lautalle. Long beach nyt ei mielestani sen kummempi ollut kuin omakaan ranta, ehka hieman rauhallisempi.

Illalla sitten maatessa rannalla gin tonic kasissa paatin, etta phi phi olisi nyt nahty ja aamulla olisi aika painella kohti uusia maisemia.

Eturintama tiedottaa

2007-01-08T21:08:00.000-08:00

Noniin, taas.

Mitas viimeksi? Piti lahtea kohti Phi Phi saaria, mutta otin ja uskoin vierasmajan pariskuntaa, jotta taynna ja kallis heti vuodenvaihtein tienoilla, joten pakenin kaupungin polyja laheiselle Klong Muang Beachille, josta varasin kolmeksi yoksi pikkuisen bungalowin. Ensimmaisena iltana paikallinen jalkapallojoukkue otti mittaa saksalaisista turisteista ja kohteliaaseen tapaan paikallisen antoivat saksalaisten voittaa. Ottivat varmaan hyvityksena MM-kisoista ja juhlistivat sitten aamuun asti. Vittu kun vitutti.

Vaan seuraavana paivana germaanit lahtivat kuin lapista aikoinaan ja maahan palasi rauha ja tyyneys. Jopa niin pahasti, etta nukahdin rannalle ja muutin rusketukseni kevyen punakaksi. Seuraava paiva kuluikin sitten varjoisassa riippukeinussa kirjan parissa.

Eli leppoisaa, mutta helvetin tylsaa.

Seuraavaksi sitten vaikka vakisin sinne Phi Phille.

Vuodenvaihde

2007-01-01T01:23:00.000-08:00

Vuosi otti ja vaihtui yllattavan rauhallisesti. Suurin yllari oli vajaan tunnin sahkokatkos Ao Nangissa kun olimme istumassa hetkisen verran baarissa.

Suomalaisten pariskuntien kanssa sitten testattiin intialainen kiska ja ruoka oli mahottoman hyvvaa. Joskaan en saanut pyytamaani tulista ruokaa, koska oli uusi vuosi. Aivan.

Kappailya rantakadulla ja pari drinkkia baarissa. Sitten moposivuvaunutaksilla takaisin krabitowniin ja pariskunnat nukkumaan ja allekirjoittanut loysi taas uuden salakapakan.

Englanninopettaja tienaa esim. Krabilla n. 30 000 bht. kuussa. Jolla nyt pitaisi elaa melko kelvollisesti. Tosin "lomalaisena" oma budjetti on kuukaudessa pyorinyt n. 40 000 bht. Tosin sitten onkin matkusteltu ja tehty kaikenlaista. Eri asia tietty, jos asuisi ja elaisi perusnormielamaa.

Ensimmaisen kerran nain myos kun thaimaalainen hermostui. Kanadalaisen tyton thaipoikaystava sai jonkin mustasukkaisuuskohtauksen ja huutoahan siita tuli. Outo tilanne, koska kertaakaan aikaisemmin kukaan ei ole edes korottanut aantaan. Pienen mokottamisen jalkeen kaikki oli kuitenkin ok.

Vuosi alkoi rentouttavalla parin tunnin hieronnalla ja nyt mietin, etta pitaisiko syoda jotain.

Pitaisi.

Kiipeilyja ja salaisia kapakoita

2007-01-01T01:21:00.000-08:00

Perjantaina oli siis nouto heti aamusta vierasmajalta ja autolla kohti Ao nangin pikkusatamaa, josta sitten pitkahantaisella itaiselle raileylle. Samalla noudettiin kiipijatiimi kasaan eri paikoista ja kansallisuuksia tuli edustetuksi jenkeista, ruotsista ja kanadasta.

Heti alkuun shopille jossa sitten tiedusteltiin kokemuksia ja kaikki valehtelivat olevansa ensikertalaisia. Kengat ja valjaat kantoon ja spotille ihmettelemaan. Siella olikin sitten ihmisia enemman kuin tarpeeksi ja valilla naytti melkoisen kaoottiselta toiminnalta. Vaan sulassa sovussa sitten aloittelijat kuin kokeneetkin apinat pistivat tossua toisen ylapuolelle.

Odottelin ehka itse jonkin sortin pienta opastusta ja neuvoa aiheeseen, mutta kehoitus oli vain, jotta sun vuoros.

Ensikertalaisen innokkuudella sitten kipusin voimakkaita kasia kayttaen ja melkein loppuun saakka. Ote kuitenkin otti ja lipsahti ja valjaiden varassa maan kamaralle nauttimaan tappion katkeraa kalkkia. Heh.

Pikku lepo ja kohteen vaihto. Pikkuisen helpompi alku ja nyt maltillisempi mieli tuottivatkin jo paremman tuloksen. Silti tekniikan uupuminen vasyttaa nopeasti ja tallakin kertaa jai loppukiila saavuttamatta. Ihan tyytyvainen silti. Ja luulen, jotta tata kiipeilya pitanee kokeilla uudemman kerran jahka kotimaa kutsuu taas.

Lounaan jalkeen sitten uudelle paikalle taas ja koska itse olin vain puolipaivainen, niin jain sitten hengailemaan porukan kanssa ja napsimaan muikeita kuvia. Lisaksi piipahdin naapurirannalla kiusaamassa apinoita.

Iltasella kohti krabitownia ja lounaalle tuttavapariskunnan kanssa. Muutaman mai tain jalkeen olin jo petivalmis, mutta koska omistaja halusi hieman jutustella ja juoda oluisia, niin mikas siina sitten. Tasta sitten eksyin viela kavelylle ja baariin, joka oli jo suljettu. Eli valot poissa ja musiikki hieman pienemmalla, koska baarien kuuluu sulkea kello 02. Jonkin sortin biljardia paikallisten kanssa ja sitten nukkumaan. Tai ainakin oli tarkoitus. Nimittain toinenkin kuppila oli paattanyt pitaa auki paikkansa ja pakkohan sekin oli tarkistaa.

Eilen lauantaina sitten eksyin aamupalalle 15 aikaan, jossa sitten tutustuin ranskattareen ja brassiin, jotka halusivat seuraa illaksi baariin. Miehen on tehtavat mita miehen on tehtava ja lahdin tyttosten kanssa illalla kaymaan muutamalla. Mukava paikka loytyikin pian ja siella sitten istuskelua ja maiden tilanteiden ihmettelya ja vertailua.

Tanaan onkin sitten vuoden viimeinen paiva ja nayttaisi, etta kaupunki valmistautuu suureen juhlaan. Jahka saadaan vuosi vaihdettua, niin onkin aika vaihtaa maisemaa taas. Kylla tassa tata taas olikin.

Valipaivien tunnelmointia

2006-12-28T00:05:00.000-08:00

Eilinen ranta/saarihyppely naemma verotti aktiivisuustasoa. Lisaksi entisen majapaikan naapuri, joka ei saanut ovia suljettua paukuttamatta niita ensin yolla ja sen jalkeen aamulla jatkuvalla syotolla. Lisaksi vessan ja suihkun sijainti eri kerroksessa kyllastytti, joten ennen aamukahvia pistin tuhinaksi ja etsin uuden paikan.

Ja loytyikin perati halvemmalla, omalla suihkulla ja vessalla. Pienempi huone, mutta sepas ei haittaa lain.

Eilisessa keskustelussa tuli ystavan kanssa esiin ajatuksia, jotta kun tanne asti on tultu, niin samalla hiella sitten pitaa ottaa kaikki irti. KAIKKEA ei nyt valitettavasti voi ottaa irti, mutta kutakuinkin budjetin ja ajan sallimissa rajoissa tietenkin kannattaa ehtia tekemaan just sopivasti juttuja. Niinpa ilmoittauduin kiipeilykurssille huomenna.

Toisaalta pitaisi myos sadepaivina osata paastaa irti hetkeksi ja vaikka mollottaa huoneessa lukemassa kirjaa tai notkua ravintolassa pitkan lounaan parissa. Kylla tassa aikaa on viela.

Puolimatkan krouvi

2006-12-27T07:40:00.000-08:00

Se on kuulkaa ystavat rakkaat melko pian puolenvalin krouvi meikalaisen matkassa. Palataan myohemmin siihen, mita on opittu, huomattu ja koettu ja pohditaan sekunti vain yleisesti.

Eli matka alkoi Bangkokista ja parin paivan paasta bussi-laiva yhteydella Ko Taolle. Taolta sitten reilun viikon paasta Ko Phanganille ja taas viikon paasta Ko Samuille.

Itapuolen kolme suurta saarta olivat siina ja nopeakseen on todettavat, etta jokainen oli varsin erilainen. Vahiten pidin Samuista, joskin omat miellyttavat piirteet sieltakin loytyi. Tosin siella vietin myos vahiten aikaa.

Itapuolen saarilta matka jatkui lansipuolelle, Krabin alueelle, jossa ensimmainen saari on nyt jo koettu. Ko Lantalla aikaa kului jouluna viitisen paivaa. Lanta oli rauhallinen, varsinkin tuo oma resortti joka oli ihan saaren etelaosassa. Nyt uuden vuoden ajan olisi tarkoitus pitaa majaa joko Krabitownissa ja/tai Ao nangissa, joka on n. puolen tunnin matkan paassa ja sielta loytyy ranta. Uuden vuoden jalkeen olisi viela isoja saaria kaymatta Ko Phi Phi seka Phuket. Lisaksi Phan Ngan lahti olisi mielenkiintoinen kayda kurkkaamassa.

Sitten etela alkaakin olla pulkassa ja olisi aika lahtea kohti pohjoista. Joko edullisesti matkatoimiston kautta suoraan Bangkokiin ja sielta sitten Chiang Maihin. Voipi myos olla, etta itsenaisesti kulkien ja valipysahdykset Hua Hinissa ja Petchaburissa.

Itse pohjoisessa siis ainakin Chiang Mai seka melko lahella oleva Pai, josta nyt hohkataan hieman taalla. Ja ehka jotain muutakin.

Sitten paluu alaspain ja joko Bangkok-kierros tai sitten siihen lahella olevalla Pattayalle tahi Ko Sametille. Viimeinen viikko tekisi mieli suurinpiirtein olla vain ja toipua reissun rasituksista. Jotta suomeen palaa virea ja hyvinvoivat matkamies reppuineen.

Mutta kuten on jo huomattu, suunnitelmat saattavat muuttua tuossa tuokiossa.

Koirat

2006-12-27T07:36:00.000-08:00

Samaiset koirat, jotka mollottavat paivisin lahes raatoina liikkeiden kulmilla, iltasellaan muuttuvat toisinaan saamarin pahansisuisiksi ja arvaamattomiksi.

Jo muutaman kerran kulkiessa pimealla alkaa sessi murista ja kulkea perassa. Ei nyt jarin miellyttavaa, varsinkin kun nama kaikki lienevat rokottamattomia ja muutenkin vahan resuisen nakoisia.

Paikalliset kylla kohtelevat koiria kuin.. koiria. Kun piski on vaarassa paikassa vaaraan aikaan, niin monoa tulee armotta. Ikavaksi huomaan, etta tavallaan ymmarran sen taalla. Tosin ehka alkujaankin tuota tilannetta voisi rajoittaa tavalla tai toisella.

Krabi ja saarihyppely

2006-12-27T07:25:00.000-08:00

Noniin. Tanaan sitten valkeni, etta mita se jengi nyt hehkuu tasta Krabista niin tohkeissaan.

Kavin neljan saaren kiertueella, joka sisalsi veneajelua, snorklausta, lohoilya ja sen sellaista. Puitteet ovat kerrassaan mahtavat. Eli kun joku on pahkinoissaan Krabista, niin se ei nyt tarkoita tata kaupunkia, vaan tata ymparoivaa aluetta. Kaupunki on ihan puhdas lapua mielestani. Leppoisa, pieni, melko edullinen. Guest houseja loytyy joka kulmasta ja ruoka on taivaallista.

Tanaan tuli myos testattua omat kokkaustaidot. Eksyttiin eraan pariskunnan kanssa paikalliseen ravintolaan, jossa 89 bht suapi syoda kaiken mita jaksaa. Itse kokata. Eli noudat raa'at lihat ja turpeiset lautasella ja kokkailet itse poydasa. Jonnin verran epailyttavaa, varsinkin kun kukaan ei puhunut englantia. Tarkkailtiin hieman naapuripoytya ja mallin mukaan sitten itse toteutusta. Lienee salmonella ja muut popot nyt sitten mukana.

Koputtakaa puuta heti, mutta nelja viikkoa takana eika pahemmin ole popot vaivannu. Paitsi tanaan oli pienta kieputusta vatsassa tuolla saarihyppelylla. Saattoi tosin johtua taas mista vaan. Tosin nytkun taman toteaa julkisesti, niin seuraavat viikot varmaan kykytaan sitten intiavessassa. Mieluusti ei.

Ko Lanta, Bamboo beach

2006-12-25T21:41:00.000-08:00

Mistas aloitetaan?

Salaperainen saari oli siis Ko Lanta. Ja sielta majoitus jarjestyi Last Beach Resortista, joka oli viimeinen paikka ennen luonnonpuistoa.

Vaan eipa ilman ongelmia edetty nytkaan. Heti kun saavuttiin Ko Lantalle, jain odottamaan kyytia kohteeseen. Piakkoin eras nainen lahestyi puhelin ojossa, etta hanen ystavallaan on asiaa. Toisessa paassa olikin tuon viimeisen rannan edustaja, joka selitti etta huonetta ei nyt valitettavasti loydy. Jaahas, no mutta se on maksettu jo ja kaikkee..

Sovittiin sitten, etta hoidan itselleni huoneen toisaalta yhdeksi yoksi ja seuraavaksi yoksi loytyy huone. Ja rahat saan luonnollisesti takaisin tuosta yhdesta yosta. Heti seuraavaksi paikalla olikin karppana toinen edustaja ja huone loytyisi viela samalla hinnalla (400 bht). Eikun auton kyytiin ja kohteeseen. Siella odotettuani puolisen tuntia kun muut vieraat oli majoitettu, samainen jamppa tuli selittamaan silmat varpaita katsellen, etta huonetta ei loytyisikaan.

Mai pen rai.

Reput kantoon ja kohti ensimmaista kohdetta. Ajattelin, etta kipitan paikalle ja tehkoot sitten mita lystaavat, viekoot vaikka takaisin satamaan ja lahden sitten kotiin itkien. Paikan paalla alkoikin sitten hullunmylly, koska muita oli samassa tilanteessa. Pienen saatamisen jalkeen sitten yhtakkia huone loytyi ja viela halvemmalla hintaa (300 bht). Oletin saavani tuon ylimaaraisen 300 takaisin, mita olin jo maksanut 3 yolta kalliimasta huoneesta, mutta viela mita! Nyt niita ei voitukaan maksaa takaisin. Sain sitten yhden ylimaaraisen yon ja homma oli silla pipari. Itse bungalowi oli melkoisen huonossa kunnossa ja suurin huoli oli, ettei lattia romahda alla. Jeesusteipilla voi korjata monia asioita, naemma.

Itse resortti oli varsin miellyttava. Pieni ravintolan/baarin tapainen rannalla, bungat sen takana. Iso ranta, jossa muutamia makoilijoita. Kaikki tosin hivenen kalliimpaa kuin muualla, mutta nain se lienee eristyksessa. Puhelin ei myoskaan toiminut kohteessa, joten radiohiljaisuus oli taattu.

Kohteeseen oli loytanyt tiensa myos muitakin ja talla kertaa Saksalaiset edustivat enemmistoa. Nuoria jamppoja, ehka toisinaan vahan liikaa metelia makuuni, mutta menkoot nyt taman kerran. Itse tutustuin muutamaan kanadalaiseen ja englantilaiseen. Heidan kanssa sitten tallusteltiin lauantaina katselemaan vesiputousta ja luolia, jotka olivat siedettavan kavelymatkan paassa kohteesta.

Laivamatkalla Lantalle tutustuin myos suomalaiseen hemmoon, mutta oluthetki jai nyt ajatukseksi, koska yhteyden saaminen oli mahdotonta.

Ikava sivumaku jai lopussa kun olin maksamassa piikkia pois. En alunperinkaan olisi halunnut ottaa, mutta tavallaan se oli myos helppo, koska ei tarvinnut pitaa rahaa mukana jatkuvasti. No, piikista loytyi sitten tupakkiaski, jota en luonnollisesti ole ostanut. Ikavaksi tilanteen teki, etta eras henkilokunnasta oli sita mielta kirkkain silmin, etta olen sen tiskilta itse hanelta hakenut. Maltti on valttia ja aski pyyhittiin pois, mutta suhtautuminen muuttui kylmemmaksi samantien.

Aamulla viela Kevin Federlinen saksalainen vastine jarjesti pienen shown kun oli jo kiire lahtea satamaan. Tavarat pakkaamatta, laskut hoitamatta ja viela olisi pitanyt pysahtya jonnekin ranskalaiselle leipurille. Kiroili kuin lappalainen koko ajan eika pysynyt paikoillaan kahta sekuntia. Suomessa tuollainen rakanokka olisi muilutettu rajalle alta aikayksikon. Vaan 4 viikkoa hymjen keskella sai itsenikin vain katselemaan ja naureskelemaan.

Ko Lanta oli siis varsin miellyttava ja rauhallinen paikka, pienia kommelluksia lukuunottamatta. Kuitenkin matkalla Lantalle, vene pysahtyi pariin otteeseen ja paatilta tuli noutamaan ja tuomaan ihmisia muutama pitkahanta vene. Selvitin asiaa ja kyseessa oli saari nimelta Ko Jam. Ei omaa satamaa, vain muutama bungalowi rannalla. Sinnehan sita olisi pitanyt alunperinkin joutua. Ehka viela myohemmin..

Nyt on siis takana 4 saarta, itapuolelta Ko Tao, Ko Phangan ja Ko Samui. Lansipuolelta Ko Lanta. Ja nyt alkaa huomaamaan nuo pienet eroavaisuudet saarien ja kohteiden kesken. Ei valttamatta toinen toista parempi, mutta erilainen. Ja tietenkin viihtyvyys riippuu pitkalta mita on hakemassa kohteelta.

Saapuminen Krabille

2006-12-21T03:30:00.002-08:00

Ja niin paattyi pitka matka Krabille.

Bussi saapui iltamyohaan jonnekin sudenvitunloukolle, josta en saanut selvaa. Kohtelias nuorimies tuli kyselemaan majoitusaikeistani ja ilmaisin itseni, jotta eipa ole tietoa viela. 350 bht, Krabitownissa, oma huone, suihku. Kelpaa, kiitos.

Yllatykseksi sitten ajeltiin erittain siistin nakoiseen paikkaan, jossa sitten ohjailtiin huoneeseen.

MITA HELVETTIA!! Lammin suihku...

No, rajansa kaikella. Pakko myontaa, etta teki teraa. Kavin yopalaksi viela kuuntelemassa pizzeriassa paikallisten musisointia.

Tarkoitus oli kaiketi jatkaa matkaa pikapikaa jollekin saarelle, josta voisin bongata unelmien bungalowin edulliseen hintaan. Ja lehmat lentaa, varsinkin nain jouluna. Onneksi majpaikan pitaja on ollut enemman kuin avulias. Aikaisemmin, ja ehka viela nytkin, olen ollut jotenkin epaluuloinen naita avuliaita aatuja kohtaan. Koska tuottohan siella tietty on mielessa. Toisaalta hyvasta palvelustahan voi maksaakin ja tama herra ainakin on nyt rahansa ansainnut. Speksasin toiveet ja seta taytti nyt ainakin nailla nakyminen esimerkillisesti ne.

Eli huomenissa lahden viettamaan joululomaa ennaltamaaraamattomaksi ajaksi salaperaiselle saarelle, joka paljastetaan vasta jalkikateen. Odotan lepoa, rauhaa ja aurinkoa rutkasti. Luen kirjoja, makaan rannalla ja mietin syntyvia syvia ja matalampia.

Ehka palaan uudeksi vuodeksi takaisin, ehka en. Kassotaan.

Ruokamarkkinat

2006-12-21T03:30:00.001-08:00

Kavin asken kummastelemassa suuren maailman touhuja ruokamarkkinoilla. Ovat niinkuin vapputori, metelia ja meininkia samaan malliin, mutta tuotteena vain ruokaa.

Ja pirun hyvaa sellaista. Ensiksi ujona poikana tietty kiertelin ja kummastelin, etta mitemkohan tuossa nyt toimitaan kun paikalliset naemma ostavat pusseissa ruokaa kotiinsa. Ja etta mitenkohan perakylan keittajan englanti luistaa kun tuo oma thai-kieli on vahan unohtunut.

Vaan komminikaatio onnistui ja poytaan sain kookoscurrymeiningit, herkkusienikanasysteemit ja riisia. Presiis ninkuin pitikin.

Tasta innostuneena hain viela jalkiruuan ja tulin vetelemaan ananasakaamat tassa samalla bloggaillessa. Melkoista touhua!

Ruokamarkkinat, JOKA ilta.

Puhees

2006-12-21T03:30:00.000-08:00

"Puhees isoon Herran kans."

Merisairas

2006-12-19T21:25:00.000-08:00

No ei todellakaan.

Vaan paljon ehti taas tapahtua parissa paivassa. Eikun muutamassa.

Lauantaina juhlistettiin hieman viimeista "yhteista" iltaa matkaseuralaisen kanssa ja kokeiltiin juoda kaikki viina pois rannalta. Kutsuvat niita "bucket of joy" Sisaltaa lasten muoviamparin, missa energiajuoma, kola ja pulloviinaa. Naita sitten pitaa kuulemma juoda useita.

Sunnuntai meni kaikenkaikkiaan lorvaillessa ja hedelmapirteloita siemaillessa. Myos hieronta kuuluu lorvailupaiviin enemman kuin sopivasti. Just just. Mielessani pyorittelin ajatusta lahtea pohjoiseen osaan saarta, jonka pitaisi olla hieman rauhallisempi. Loppujen lopuksi sitten yolla hylkasin tuon mahdollisuuden ja paatin lahtea katsomaan millainen on Ko Samui. Aamulla pikamarssia lippuluukulle ja tiketti lautalle. Kovasta merenkaynnista ja pikkuisesta paatista johtuen varmaan 90% lautalla olijoista naytti huonovointiselta. Tosin vanhana merikarhuna pieni myrakka ei allekirjoittanutta haitannut. Paitsi laivasta poistuttaessa. Pieni lankku laiturilta veneeseen joka heilui kokoajan. Luotin enemman omaan hyppyyn ja kas, aplodien saattelemana jatkoin matkaani kuivana.

Kartta naytti pienen matkan kohti pienta kalastajakylaa Bo Phutia, joten eikun jalkamarssilla kohti. Ja taas kerran opittiin, etta matka on kartalla pieni, mutta muutoin suuri. Enka edes tiennyt, etta kavelyt jatkuu viela illan aikana pitkaan.

Bo Phut ei ollut ollenkaan sellainen kuin kuvittelin. Ihan sympaattinen, mutta.. rantakadulla loytyi jo hintavat ravintolat, bungalowien hinnat lahti 1000 bht. jne. Pitkan tarpomisen jalkeen loysin sitten pienen resortin jossa tyly ranskalainen ei ollut mielissaan, kun otin huoneen vain yhdeksi yoksi. C'est la vie MF.

Paivemmalla tutkailin vahan lahiymparistoa ja keskustammasta loytyikin sitten edullinen kimppakamppa. Olin jo valmis majoittumaan muiden kanssa, kun viela selvisi, etta 200 bht oli mahdollisuus saada oma huone. Maistuu meikalaiselle. Vaikka bungalowi oli siistein, missa olen tahan mennessa ollut, ei se ollut sellaiselle sijainnilla, mista olisin ollut valmis maksamaan. Toisekseen ajattelin kiertaa paivat pitkat saarta, joten sama se missa tavarat ovat silla aikaa.

Yksi yo bungassa ja aamulla tyomiesten meteli heratti kello 8. Kiitos ja hei vaan! Kamat uuteen kamppaan ja mopon vuokraukseen. Seta viela kiristeli jarruja ennen lahtoa ja eikun matkaan.

Eli kokonaisuutena kiersin siis Ko Samuin myotapaivaan ajellen, pysahdellen muutamissa paikoissa. Kavin myos katsastamassa paljon puhutun chaweng beachin, joka nyt puolestani saa tullu kutsutuksi vaikka reppumatkaajien mallorcaksi. Kojua kojun peraan, kauppaa, mcdonaldsia mita ikina. Ja hemmetin iso ranta. Varmasti paljon tekemista, nakemista ja bailaamista, mutta ei ehka talla eraa nyt kiinnostanut. Ehka lyhyemmalla lomareissulla, ehka..

Muutoinkin nyt alkaa hahmottua lansipuolen saarten (Ko Tao, Ko Phangan ja Ko Samui) erot ja ominaisfiilingit.

Viimeinen stoppi ajelulla paatyi Na Thoniin, jossa on siis saaren isoin satama. Taalta lahdetaan ja tanne paadytaan. Jollain tapaa kuitenkin miellyttava paikka. Ei tosin nyt varmaan loputtomiin tekemista taallakaan. Tosin hieman halvemmat majoitukset ja nythan selvisi, etta mopolla ajelee akkia paikasta toiseen, jos maisema ei miellyta. Ja Samuilla on turvallisemmat tiet kuin Phanganilla. Jos nyt voi puhua turvallisuudesta.

Tanaan sitten suitsaitsukkelaan takaisin satamaan ja matkan varaus kohti Krabia.

Korjasin myos otsikot koskemaan aina tietyn saaren rantoja jne. Eli kun puhun saaresta naissa jutuissa, niin lahinna tarkoitan nimettyja rantoja.

Norsuajelua

2006-12-15T02:56:00.000-08:00

No ei vainenkaan!

Voi olla, etta sellainenkin jossain kohtaa, mutta omaan pirtaani sopii paremmin omatoiminen talsiminen sinne, tanne ja takaisinkin toivottavasti.

Nyt tavoitteeni oli jonkin sortin antenni niemen nokassa. Ensin pitka polyinen tie loppuun, sitten koirien valista pienelle polulle. Joka pieneni. Ja jyrkkeni. Vaan eivat nama ole edes harmaita kivia joten kierroksia isoon reisilihakseen ja ottia ylospain.

Jossain kohtaa puhina kavi voimille ja pysahdyin katselemaan. Huomasin pienen polun erkanevan ja kauempana koysia sidottuna. No tuollahan se varmaan. Pullosta oli mennyt korkki rikki joten hylkasin sen polulle ja jatkoin matkaa. Myohemmin kun loytavat kuihtuneena niin ihmettelevat, etta miksi oli hylannyt pullon.

Muutama tiukka nousu ja perilla! Pari kuvaa ja varovainen ja vahemman varovainen laskeutuminen.

Rannalla myohemmin vasta tajusin, etta aika kaukana se olikin. No, valloitettu sekin nyt.

Toisaallakin

2006-12-13T03:59:00.000-08:00

Kuulin, etta joku loysi tuon toisenkin blogin.

Siellakin tosiaan matkajuttuja. Erilaisia hieman.

Tutustukaa vaikka.

Hieronta

2006-12-13T03:22:00.000-08:00

Ehka on aika hieman raottaa salaisuudenv verhoa ja kertoa mita nama hieronnat pitavat sisallaan. Jottei nyt ihmiset kuvittele ihan kaikenlaista..

Kyseessa on siis valitettavasti ja onneksi ihan vain pelkkaa, ammattitaitoista hierontaa. Hinnat heittevat hieman, useimmiten tunnin thaihieronnan saa 200 bht. Ruotsalaisen hieronnan (joka tunnetaan myos nimella oil massage (joka nimestaan huolimatta, on siis ihan perushieronta)) saa pulittamalla 250 bht. Lisaksi tarjolla jalka ja paahierontaa.

Paikat ovat siisteja, patjat lattialla vieri vieressa. Oljyhieronnassa joutuu hieman keventamaan vaatetusta, joten ihan ujoimmasta paasta olevan kannattaa ehka valita toisenlainen paikka.

Tytot (joissan on ollut myos miehia) ovat kylla olleet asiansa osaavia ja kipeat, pohjoisen viisauden isot muskelit ovat taidokkaassa kasittelyssa jo hieman avautuneet.

Ehdoton suositus kaikille matkaajille! Ja kannattaa toki kayda useammin, koska lysti on mielestani halpaa. Ja hyvaa.

Mopolla paasee

2006-12-13T03:16:00.000-08:00

Varsin monissa kohteissa on mahdollisuus vuokrata erinakoisia ja kokoisia menopeleja, joilla sitten voi katevasti huristella paikasta toiseen.

Suosittelen myos, mutta ISOLLA varauksella. Varsin usein olen tuota liikennetta paivitellyt ja juuri asken kavin itse kokoilemassa milta tuntuu.

Alla uusi, outo pyora, hiekkaiset, kuoppaiset asfalttitiet, mutkia ja hulluja makia, suht holtiton muu liikenne, vasemman puoleinen liikenne.

Mitas viela?

Silti kaikki luonnistui ihan hyvin. Suosittelen kuitenkin omaamaan ajokokemusta kaksipyoraisista ennenkuin taalla vuokraa ajopelin. Tai sitten omaamaan brittiagenttimaisen kylmat hermot.

Ko Phangan, Had Rin

2006-12-13T03:04:00.000-08:00

Sawadee khap!

Se on salaista thai-kielta ja tarkoittaa, jotta hyvaa huomenta. Jos sen sano mies. Nainen kun paastelee moisia suustaan, niin kuuluu sanoa, etta sawadee kaa.

Maanantaina siis kiireella huone luovutukseen ja kohti katamaraania. Tunnin matkan eli puolentoista oikeasti, saapui paatti Tong Salan satamaan. Siita sitten minibussilla kohti Had Rin beeachia. Had Rin jakautuu ita ja lansipuoleen, eli sunset ja sunrise. Naista sitten se sunrise on bilepaikka ja set on rauhallisempi. Pienen etsinnan jalkaan bunga loytyi ja kustantaa taas 300 bht. Ei kummoinen, mutta riittaa.

Ko Phangan on rento. Rennompi. Ko Tao oli sita myos, mutta eri tavalla. Siella sukeltaminen oli erittain suuressa osassa. Taalla suurin tekija lienee juhliminen.

Rannat yhdistaa pieni kavelykatu, jossa on kojuja kojujen peraan. Ruokaa, hierontaa, vaatteita, elektroniikkaa ym ym.

Sanotaan nyt vaikka, etta Ko Phangan on paivittynyt vanhojen hippien paikasta hieman turistiystavallisemmaksi bailusaareksi. Tosin ei se ainakaan toistaiseksi viela ole hairinnyt.

Katosin viidakkoon

2006-12-10T01:56:00.000-08:00

Ei sentas.

Tasshan on taas ehtinyt sattua ja tapahtua sitten viime nakeman.

Ensinnakin torstai-iltasella alkoi tulla hieman hu0no olo. Joka sitten paheni kun lahdin hakemaan limpskaa kaupasta. Todennakoisesti vain kuumuutta ja ehka pienta lampoa, krapulaakin. Tosin kun on hyva mielikuvitus, niin sairastaa malarian, denguekuumeen ja sukeltajantaudin kaikki samaan syssyyn. Pari ibumaxia, huonot younet painajaisilla nautittuna niin johan olo helpotti.

Perjantaina sitten seiskan aikaan suorittamaan vikoja sukelluksia, olo edelleen kehnohko. Vaan kun paastaan veteen, niin kaikki muuttuu. Helpommaksi. Vaikka saa ei ollut suotuisa, niin ehdottomasti kaksi parasta sukellusta.

Paivaseltaan ajattelin kipittaa takaisin satamaan, kun kuulin etta pankista olisi mahdollista nostaa kerralla suurempi summa rahaa. Pankki on muuten semmoinen pieni kioski-grillin nakoinen koppi 7-11 vieressa. Eika edes onnistunut. Tajusin, etta luottorajathan se siella paukkuu. Perkele! Aiti, laheta rahaa! tai joku...

Illalla piti kurssijuhlistaa, mutta tyydyin tomaattikeittoon ja kuuntelemaan muiden sankaritarinoita.

Siina missa kurssin aikana tuli notkuttua samoilla kulmilla, vedessa ja rantabaarissa, niin ajattelin etta vaihtelu virkistaa. Lauantaina heti aamusta jalkamarssia kohti saaren etelaosaa kirja mukana. Vaan kartta oli yhta selva kuin laakarin kasiala ja paikallisilta kysymaan, etta mika meininki. Pikkupoika neuvoi sitten tien perille, tosin mika lie seikkailureitti paikallisille kymmenkesaisille. Sellaista trekkausta ja kalliokiipeilya, etta oksat pois. Onneksi eivat olleet pois kuitenkaan, vaan niista sai kiinni kun tasapaino horjahti. Sielta sitten rampimisen jalkeen loytyi ranta ja muutama turisti alkoikin katsella ihmeissaan kun pohjoisen ajaton viisaus ilmestyi viidakosta, hyppasi rantaveteen ja kahlasi rantaan. Bond, James Bond ja iskin silmaa.

Ilman aamupalaa veto loppui ja lompsin takaisin kohti satamaan ja sielta sitten lounaan kautta bungalle. Illalla viela ajattelin testata paikallisten kehumaa pastapaikkaa, eika ylisanat olleet liioiteltuja. Bueno excellente! Ja eikun petiin ja odottelemaan sunnuntaita, luvassa olisi menoa ja meininkia.

Tanaan sitten aamulla olikin kohtuullisen voipunut olo kello 9. Takana oli nimittain reilu tunti thai-nyrkkeilyn saloihin tutustumista. Kevyessa lammossa treenailu kylla vei mehut melko nopeasti ja aika hampaat irvessa piti puristaa. Pienen tsekkauksen jalkeen seta opetti vahan eri tyylisia potkuja, kyynarpaiden kayttoa ym ym. Koska olen valistunut kuluttaja, niin kokeilin valilla tehda hieman vaarin, jotta naen onko kaikki vain "good good". Ei ollut, hyvaa opetusta, kiitos kiitos. Sakkiharjoittelun jalkeen seta kaski kehaan ja siellahan paikallinen hurjapaa olikin jo suojat paalla odottamassa. Ja eikun hommiin, jab jab hook jab hook elbow kick kick.. naita sitten mentiin parin minuutin setteja kunnes pohjoisen miesta alkoi heikottaa. Ja eikun lisaa vetta myllyyn, nyt opettellaan torjunnat ja poju alkaa potkia. Nice! Lopuksi viela pari rutistus eraa ja sitten pois. Poitsu hieroi viela farangin kadet auki ja sitten venyteltiin. Lopuksi pakolliset kuvat ja sitten hei-hei. Nyt illalla olisi tarkoitus menna viela katsomaan paikallista fightnightia.

Huomenna aamulla Ko Tao jaa taakse ja Ko Phangan on uusi asemapaikka.

Semmost se joskus on.

Majoitus

2006-12-07T00:23:00.000-08:00

Majoituksen taso vaihtelee melkoisesti hintojen mukaan. Halvimmat majoitukset kustantavat n. 100 bht ja silla saa sangyn huoneesta missa on muitakin. Vahan lisaa ja saa kokonaisen huoneen. Suihkut ja vessat loytyvat kaytavalta.

Saarilla bungalowit maksavat alk. 250 bht. Halvimmat ovat hieman kauempana rannasta ja melkoisia hokkeleita. Tosin perusmukavuudet loytyvat, eli sanky, kylma vesi ja vessanpontto.

Majoitus kannattaa, jos vain tietaa viipyvansa pidempaan, sopiva pidemmaksi ajanjaksoksi. Talloi paivahintaa pystyy hieman tinkimaan alaspain. Esim. 800 bht bungalowin ilmastoinnilla, jaakaapilla ja lampimalla vedella saa viikoksi 650 per paiva. Jos viela loytyy matkaseuraa, kustannukset puolittuvat edelleen.

Itse maksan talla hetkella 300 bht paivasta. Koska en muutenkaa vieta aikaa siella kuin oisin, en ole kokenut tarvitsevani mitaan erikoisempaa.

Viikko reissussa

2006-12-06T23:39:00.000-08:00

Kutakuinkin viikko reissua takana ja paikkana edelleen Ko Tao.

Sukelluskurssi paattyy huomenna ja sitten on pienen juhlimisen paikka. Jossain kohtaa pitaisi alkaa miettia jatkoa, minne menna ja mita tehda jne.

Seuraavaksi ajattelin tempaista etelaan, Ko Phangan saarelle. Kyseisella saarella jarjestetaan kuukausittain full moon partyt, joissa koko ranta muuttaa melkoiseksi bilehelvetiksi. Vaaan kokemuksiahan taalta, joten mahdollisuuksien mukaan nuokin sitten kaydaan katsomassa.

Siina missa Bangkokia yritti nolosti ottaa haltuun kahdessa paivassa, Ko Taolla elama on kutakuinkin pienentynyt yhden kadun varrelle. Bungalowi, shoppi, biitsi, ruokapaikka, baari. Ja lisaksi koska olen suomalaisella shopilla, paikalla on myos paljon muita suomalaisia. Yhdessa ja erikseen puuhaillaan ja porukka on mielestani hemmetin hauskaa.

Samalla on ollut rentouttavaa asettua aloille (no, ainakin viikoksi tai kahdeksi) sen sijaan, etta se omaisuus olisi koko ajan mukana. Vaikka sita ei nyt paljoa olekaan. Samaan aikaan on jo viikon sisalla oppinut helkkarin paljon kaytannon juttuja reissaamisesta, varustautumisesta jne jne. Nama tietty siirtyvat kokemuksena mahdolliseen seuraavaa matkaan. Ja vinkeiksi halukkaille kuuntelijoille.

Ko Tao, Sairee Beach

2006-12-03T04:37:00.000-08:00

Hupsista keikkaa

Pitkan reissun (14 h) jalkeen saavuttiin Ko Taolle. Aamuheratys kylmasta laivasta oli mielenkiintoinen. Kipuaminen kannella ja kanadalaisen pariskunnan hellaan huomaan kuitenkin tuotti lampiman fiiliksen. Of course we'd talk about hockey. Minuutin. Olivat myyneet kaiken ja n. 6 kk reissulla.

Salaisuus, j0ta ette saa kertoa eteenpain. Ko Tao on sukeltajien saari ja siksikin taalla on erittain vahan hopohopoa. Turisteja, tietty, mutta kaikkia yhdistaa sukellus ja mielenkiinto sukellukseen. Tai sitten ei. Halpaa ja helppoa.

Ja vaarallisesta liikenteesta ei paase eroon taallakaan. Pienet kadut, joilla ihmiset ajavat mopoilla paattomasti. Ja turistit kannissa. Kro-hom.

Jossei lasketa sukellusta, niin paiva budjetti voisi luikua esim.
200-400 bht majoitus
400 bht ruoka
ja sitten lopuilla vaikka karkkia.

Jopa hieman pelottaa lahtea eteenpain taalta. Mutta, kokemuksia kokemuksia.

Huomenna paastaan kurssilla veteen asti.

Matkalle Ko Taolle

2006-12-01T12:16:00.000-08:00

Bussi taikka bussit lahtivat juna-aseman laheisyydesta 7 tunnin ajomatkalle kohti Chumpornia, josta sitten lautta Ko Taolle. Mielenkiintoiseksi homman tekee, etta kello on nyt 3 aamulla ja lautta lahtee 7.

Onneksi on internet.

Kysyinkin asken muilta, etta mista tunnistaa nortin. Parin minuutin jalkeen muutkin uskaltautuivat koneille.

Hieman jannitin, josko se yksi isokokoinen juopunut olisi tulossa samalle reissulle, kun mieluummin joku mukava.. Lisaksi, etta reissulle, niin viereiselle penkille. Pakollisten esittelyjen jalkeen sitten selvisikin, etta seta oli tyoskennellyt Afganistanissa ym. mielenkiintoisissa paikoissa. Vanha reissaaja nailla seuduilla ja kertoi hauskoja juttuja saarista.

Paikka bussissa sijoittui toiseen kerrokseen, suoraan kuskin ylapuolelle. Mieluummin olisin nukkunut matkan, nyt meni puristaessa kasinojia.

Sim-kortti kateissa

2006-11-30T22:51:00.000-08:00

Tiedoksi muuten niille, ketka nyt ovat tai olivat aikoneet olla yhteydessa soittaen tai tekstiviestitse. Ei onnistu. Sim-kortti varastettiin karibialaisten merirosvojen toimesta, kun pelastin leskirouvia ja palavia orpoja talosta.

Jos tuntuu, niin uuden numeron voi kysaista postitse.

Khao San Road

2006-11-30T22:35:00.000-08:00

Tuota tuota, varmaan myohemmi kun on kaikki aatokset koossa, niin voisi kirjoitella kattavammankin jutun naista paikoista, mutta olkoon nama maistiaisia.

Khao San Road on siis mielestani kylla ikuisen vapun ja festareiden katu. Kojuja kojujen peraan, joissa hyodyllista ja hyodytonta. Ruokakarryja, internetpaikkoja, hierontaa, kahvilaa, you name it. Kaikki loytyy. Hintataso on melko edullinen, joskin hieman halvemmalla loytyy vaatteita toisaalta. Tosin euro sinne, vaiva tanne.

Muutaman paivan jalkeen KSR alkaa olla jo melkoisen hallittava kokonaisuus. Paakatu ja lahialueet. Hinnat tippuvat, mita kauemmaksi mennaan. Eika edes kovin kauaksi tarvitse edeta, kun yon hinta puolittaa ja paikkakin on hiljaisempi.

Khao San on ehka se paikka, minne on hyva tulla ensiksi kokemaan ja nakemaan. Mahdollisesti tutustumaan muihin, mutta melko pian lienee aika ulostautua muihinkin kohteisiin. Jatkuva vappu voi nimittain kayda raskaaksi.

Kuninkaan syntymapaiva

2006-11-30T21:58:00.000-08:00

Suunnitelmat ovat siina mielessa hyvia, etta niita voi muuttaa lennosta.

Eli kun matkustelet, niin otappa selvaa merkkipaivista ja erikoisuuksista. Nyt nimittain on kuninkaan syntymapaiva ja kaikki ovat pitkalla vapaalla, joten Hua Hin on taynna kuin turusen pyssy.

Vaan eipa hatia, siellahan oli seuraava kohde Ko Tao ja sukelluskurssi. Muutaman hamaran veikkosen jalkeen loytyi oikea matkatoimisto josta illalla lahto kohti kilpikonnasaarta.

Kaksi yota on nyt takana Bangkokissa, toinen Khao San Roadilla, joka on jokaisen reppumatkaajan must. Seka toinen yo juna-aseman vieressa.

Eilen paatin jalkautua MBK (helkkarin iso ostoskeskus) jalkeen ja suunnistella itsekseni lahemmas junaa. Vaan jossain kohtaa suuntavaisto sanoi moi ja otti ja lahti. Pian loytyi kuitenkin maamerkki ja pari vanhempaa rouvashenkiloa kertoivat metron nopeimmaksi tavaksi liikkua kohti juna-asemaa. Vieresta loytyi ihan oikea hotelli ja ajatus isosta pehmeasta sangysta, suihkusta ja aamupalasta alkoi tuntua erittain houkuttelevalta. Vaan iso ei moiselle pehmoilulle ja kohti pimeita kujia. Sielta taas loytyikin pieni GH joka otti vasyneen matkamiehen kohteliaasti vastaan. Tarkoitus oli napata suihku samantien ja lahtea syomaan, mutta pieni lepohetki venyikin n. 3 h uniksi. Viela illalla oli pakko kayda syomassa ja sympaattinen vanha ukko tarjoili katukeittossa tulisen keiton.

Tama paiva menikin sitten saataessa seuraavaa kohdetta, joka siis piti olla Hua Hin, mutta tuleekin olemaan nyt Ko Tao.

Sita odotellessa.

Bangkok

2006-11-30T07:11:00.000-08:00

tErityisesti pidan naista nettikoneista, jotka kirjoittelun jalkeen sulkevat kaiken.

Bangkokrapo siirtyi ajasta ikuisuuteen. Pahoittelen. Ja kirjoitan uuden, paremman. Jahka ehdin.

Lyhyesti nyt, toinen yo lahtee Bangkokissa, majapaikka vaihtui. Paiva kului MBKssa joka on itakeskus, kamppi, foorumi ja kaikki suomen torikeskukset yhteensa. Huomenna tarkoitus jatkaa matkaa etelaan. Sita ennen tai sen jalkeen.

Wai.

Seuraavan vuorokauden aikana

2006-11-28T05:57:00.000-08:00

Noniin, äkkiä nyt jotain.

Kirjoittelinkin aiemmin jo tehotarkkaa kuvausta, mitä missä milloin. Onneksi pyyhin pois ja homma lähtee uusiksi puhtaalta pöydältä. Kirjoitellaan jälkikäteen sitten tarkka HOWTO-kuvaus, miten matkustellaan, mitä maksaa jne. Tällä kertaa keskitytään tajunnanvirtaan ja fiilistellään mitä reissu saa aikaan.

Eli poltot alkavat pian olla lopuillaan ja tänä yönä lähtee lento Bangkokiin. Paikallista aikaa perillä n. klo 14 aikaan ja seikkailu voi alkaa.

Tarkoitus olisi ensiksi hoitaa itsensä Khao San Roadille, jossa tuttu pohjoisen mies tulee varmistamaan, että löytyy pelit ja vermeet jatkoa ajatellen.

Vaikka tarkempaa matkasuunnitelmaa en ole vielä toistaiseksi tehnyt, niin jotain ajatuksia on jo virinnyt. Muutama päivä ensin Bangkokissa, siitä sitten pikkuhiljaa syvään etelään. Vaikkapa Hua Hinin kautta. Sitten mahdollisesti itäpuolen saaria Ko Tao ja Samui. Takaisin mantereelle ja Krabin rantoja tutkimaan. Tästä sitten länsipuolen saaret Phi Phi ja Phuket. Ja sitten jokotai pohjoista tai Bangkokin länsipuolta, Pattayaa ja sen semmoisia.

Ja matkasuunnitelman voikin sitten heittää samantien roskiin kun kohtaa Ingan ja Ingridin, parikymppiset kaksoset länsinaapurista. Tai sitten ei.

Mutta mennään nyt vaikka näillä jossei muuta keksitä.

Testing

2006-11-24T06:01:00.000-08:00

Kokeilen vain.