Kokemuksia kauempaa

Varsin monissa kohteissa on mahdollisuus vuokrata erinakoisia ja kokoisia menopeleja, joilla sitten voi katevasti huristella paikasta toiseen.

Suosittelen myos, mutta ISOLLA varauksella. Varsin usein olen tuota liikennetta paivitellyt ja juuri asken kavin itse kokoilemassa milta tuntuu.

Alla uusi, outo pyora, hiekkaiset, kuoppaiset asfalttitiet, mutkia ja hulluja makia, suht holtiton muu liikenne, vasemman puoleinen liikenne.

Mitas viela?

Silti kaikki luonnistui ihan hyvin. Suosittelen kuitenkin omaamaan ajokokemusta kaksipyoraisista ennenkuin taalla vuokraa ajopelin. Tai sitten omaamaan brittiagenttimaisen kylmat hermot.

Sawadee khap!

Se on salaista thai-kielta ja tarkoittaa, jotta hyvaa huomenta. Jos sen sano mies. Nainen kun paastelee moisia suustaan, niin kuuluu sanoa, etta sawadee kaa.

Maanantaina siis kiireella huone luovutukseen ja kohti katamaraania. Tunnin matkan eli puolentoista oikeasti, saapui paatti Tong Salan satamaan. Siita sitten minibussilla kohti Had Rin beeachia. Had Rin jakautuu ita ja lansipuoleen, eli sunset ja sunrise. Naista sitten se sunrise on bilepaikka ja set on rauhallisempi. Pienen etsinnan jalkaan bunga loytyi ja kustantaa taas 300 bht. Ei kummoinen, mutta riittaa.

Ko Phangan on rento. Rennompi. Ko Tao oli sita myos, mutta eri tavalla. Siella sukeltaminen oli erittain suuressa osassa. Taalla suurin tekija lienee juhliminen.

Rannat yhdistaa pieni kavelykatu, jossa on kojuja kojujen peraan. Ruokaa, hierontaa, vaatteita, elektroniikkaa ym ym.

Sanotaan nyt vaikka, etta Ko Phangan on paivittynyt vanhojen hippien paikasta hieman turistiystavallisemmaksi bailusaareksi. Tosin ei se ainakaan toistaiseksi viela ole hairinnyt.

Ei sentas.

Tasshan on taas ehtinyt sattua ja tapahtua sitten viime nakeman.

Ensinnakin torstai-iltasella alkoi tulla hieman hu0no olo. Joka sitten paheni kun lahdin hakemaan limpskaa kaupasta. Todennakoisesti vain kuumuutta ja ehka pienta lampoa, krapulaakin. Tosin kun on hyva mielikuvitus, niin sairastaa malarian, denguekuumeen ja sukeltajantaudin kaikki samaan syssyyn. Pari ibumaxia, huonot younet painajaisilla nautittuna niin johan olo helpotti.

Perjantaina sitten seiskan aikaan suorittamaan vikoja sukelluksia, olo edelleen kehnohko. Vaan kun paastaan veteen, niin kaikki muuttuu. Helpommaksi. Vaikka saa ei ollut suotuisa, niin ehdottomasti kaksi parasta sukellusta.

Paivaseltaan ajattelin kipittaa takaisin satamaan, kun kuulin etta pankista olisi mahdollista nostaa kerralla suurempi summa rahaa. Pankki on muuten semmoinen pieni kioski-grillin nakoinen koppi 7-11 vieressa. Eika edes onnistunut. Tajusin, etta luottorajathan se siella paukkuu. Perkele! Aiti, laheta rahaa! tai joku...

Illalla piti kurssijuhlistaa, mutta tyydyin tomaattikeittoon ja kuuntelemaan muiden sankaritarinoita.

Siina missa kurssin aikana tuli notkuttua samoilla kulmilla, vedessa ja rantabaarissa, niin ajattelin etta vaihtelu virkistaa. Lauantaina heti aamusta jalkamarssia kohti saaren etelaosaa kirja mukana. Vaan kartta oli yhta selva kuin laakarin kasiala ja paikallisilta kysymaan, etta mika meininki. Pikkupoika neuvoi sitten tien perille, tosin mika lie seikkailureitti paikallisille kymmenkesaisille. Sellaista trekkausta ja kalliokiipeilya, etta oksat pois. Onneksi eivat olleet pois kuitenkaan, vaan niista sai kiinni kun tasapaino horjahti. Sielta sitten rampimisen jalkeen loytyi ranta ja muutama turisti alkoikin katsella ihmeissaan kun pohjoisen ajaton viisaus ilmestyi viidakosta, hyppasi rantaveteen ja kahlasi rantaan. Bond, James Bond ja iskin silmaa.

Ilman aamupalaa veto loppui ja lompsin takaisin kohti satamaan ja sielta sitten lounaan kautta bungalle. Illalla viela ajattelin testata paikallisten kehumaa pastapaikkaa, eika ylisanat olleet liioiteltuja. Bueno excellente! Ja eikun petiin ja odottelemaan sunnuntaita, luvassa olisi menoa ja meininkia.

Tanaan sitten aamulla olikin kohtuullisen voipunut olo kello 9. Takana oli nimittain reilu tunti thai-nyrkkeilyn saloihin tutustumista. Kevyessa lammossa treenailu kylla vei mehut melko nopeasti ja aika hampaat irvessa piti puristaa. Pienen tsekkauksen jalkeen seta opetti vahan eri tyylisia potkuja, kyynarpaiden kayttoa ym ym. Koska olen valistunut kuluttaja, niin kokeilin valilla tehda hieman vaarin, jotta naen onko kaikki vain "good good". Ei ollut, hyvaa opetusta, kiitos kiitos. Sakkiharjoittelun jalkeen seta kaski kehaan ja siellahan paikallinen hurjapaa olikin jo suojat paalla odottamassa. Ja eikun hommiin, jab jab hook jab hook elbow kick kick.. naita sitten mentiin parin minuutin setteja kunnes pohjoisen miesta alkoi heikottaa. Ja eikun lisaa vetta myllyyn, nyt opettellaan torjunnat ja poju alkaa potkia. Nice! Lopuksi viela pari rutistus eraa ja sitten pois. Poitsu hieroi viela farangin kadet auki ja sitten venyteltiin. Lopuksi pakolliset kuvat ja sitten hei-hei. Nyt illalla olisi tarkoitus menna viela katsomaan paikallista fightnightia.

Huomenna aamulla Ko Tao jaa taakse ja Ko Phangan on uusi asemapaikka.

Semmost se joskus on.

Majoituksen taso vaihtelee melkoisesti hintojen mukaan. Halvimmat majoitukset kustantavat n. 100 bht ja silla saa sangyn huoneesta missa on muitakin. Vahan lisaa ja saa kokonaisen huoneen. Suihkut ja vessat loytyvat kaytavalta.

Saarilla bungalowit maksavat alk. 250 bht. Halvimmat ovat hieman kauempana rannasta ja melkoisia hokkeleita. Tosin perusmukavuudet loytyvat, eli sanky, kylma vesi ja vessanpontto.

Majoitus kannattaa, jos vain tietaa viipyvansa pidempaan, sopiva pidemmaksi ajanjaksoksi. Talloi paivahintaa pystyy hieman tinkimaan alaspain. Esim. 800 bht bungalowin ilmastoinnilla, jaakaapilla ja lampimalla vedella saa viikoksi 650 per paiva. Jos viela loytyy matkaseuraa, kustannukset puolittuvat edelleen.

Itse maksan talla hetkella 300 bht paivasta. Koska en muutenkaa vieta aikaa siella kuin oisin, en ole kokenut tarvitsevani mitaan erikoisempaa.

Kutakuinkin viikko reissua takana ja paikkana edelleen Ko Tao.

Sukelluskurssi paattyy huomenna ja sitten on pienen juhlimisen paikka. Jossain kohtaa pitaisi alkaa miettia jatkoa, minne menna ja mita tehda jne.

Seuraavaksi ajattelin tempaista etelaan, Ko Phangan saarelle. Kyseisella saarella jarjestetaan kuukausittain full moon partyt, joissa koko ranta muuttaa melkoiseksi bilehelvetiksi. Vaaan kokemuksiahan taalta, joten mahdollisuuksien mukaan nuokin sitten kaydaan katsomassa.

Siina missa Bangkokia yritti nolosti ottaa haltuun kahdessa paivassa, Ko Taolla elama on kutakuinkin pienentynyt yhden kadun varrelle. Bungalowi, shoppi, biitsi, ruokapaikka, baari. Ja lisaksi koska olen suomalaisella shopilla, paikalla on myos paljon muita suomalaisia. Yhdessa ja erikseen puuhaillaan ja porukka on mielestani hemmetin hauskaa.

Samalla on ollut rentouttavaa asettua aloille (no, ainakin viikoksi tai kahdeksi) sen sijaan, etta se omaisuus olisi koko ajan mukana. Vaikka sita ei nyt paljoa olekaan. Samaan aikaan on jo viikon sisalla oppinut helkkarin paljon kaytannon juttuja reissaamisesta, varustautumisesta jne jne. Nama tietty siirtyvat kokemuksena mahdolliseen seuraavaa matkaan. Ja vinkeiksi halukkaille kuuntelijoille.

Hupsista keikkaa

Pitkan reissun (14 h) jalkeen saavuttiin Ko Taolle. Aamuheratys kylmasta laivasta oli mielenkiintoinen. Kipuaminen kannella ja kanadalaisen pariskunnan hellaan huomaan kuitenkin tuotti lampiman fiiliksen. Of course we'd talk about hockey. Minuutin. Olivat myyneet kaiken ja n. 6 kk reissulla.

Salaisuus, j0ta ette saa kertoa eteenpain. Ko Tao on sukeltajien saari ja siksikin taalla on erittain vahan hopohopoa. Turisteja, tietty, mutta kaikkia yhdistaa sukellus ja mielenkiinto sukellukseen. Tai sitten ei. Halpaa ja helppoa.

Ja vaarallisesta liikenteesta ei paase eroon taallakaan. Pienet kadut, joilla ihmiset ajavat mopoilla paattomasti. Ja turistit kannissa. Kro-hom.

Jossei lasketa sukellusta, niin paiva budjetti voisi luikua esim.
200-400 bht majoitus
400 bht ruoka
ja sitten lopuilla vaikka karkkia.

Jopa hieman pelottaa lahtea eteenpain taalta. Mutta, kokemuksia kokemuksia.

Huomenna paastaan kurssilla veteen asti.

Bussi taikka bussit lahtivat juna-aseman laheisyydesta 7 tunnin ajomatkalle kohti Chumpornia, josta sitten lautta Ko Taolle. Mielenkiintoiseksi homman tekee, etta kello on nyt 3 aamulla ja lautta lahtee 7.

Onneksi on internet.

Kysyinkin asken muilta, etta mista tunnistaa nortin. Parin minuutin jalkeen muutkin uskaltautuivat koneille.

Hieman jannitin, josko se yksi isokokoinen juopunut olisi tulossa samalle reissulle, kun mieluummin joku mukava.. Lisaksi, etta reissulle, niin viereiselle penkille. Pakollisten esittelyjen jalkeen sitten selvisikin, etta seta oli tyoskennellyt Afganistanissa ym. mielenkiintoisissa paikoissa. Vanha reissaaja nailla seuduilla ja kertoi hauskoja juttuja saarista.

Paikka bussissa sijoittui toiseen kerrokseen, suoraan kuskin ylapuolelle. Mieluummin olisin nukkunut matkan, nyt meni puristaessa kasinojia.