Eilinen ranta/saarihyppely naemma verotti aktiivisuustasoa. Lisaksi entisen majapaikan naapuri, joka ei saanut ovia suljettua paukuttamatta niita ensin yolla ja sen jalkeen aamulla jatkuvalla syotolla. Lisaksi vessan ja suihkun sijainti eri kerroksessa kyllastytti, joten ennen aamukahvia pistin tuhinaksi ja etsin uuden paikan.
Ja loytyikin perati halvemmalla, omalla suihkulla ja vessalla. Pienempi huone, mutta sepas ei haittaa lain.
Eilisessa keskustelussa tuli ystavan kanssa esiin ajatuksia, jotta kun tanne asti on tultu, niin samalla hiella sitten pitaa ottaa kaikki irti. KAIKKEA ei nyt valitettavasti voi ottaa irti, mutta kutakuinkin budjetin ja ajan sallimissa rajoissa tietenkin kannattaa ehtia tekemaan just sopivasti juttuja. Niinpa ilmoittauduin kiipeilykurssille huomenna.
Toisaalta pitaisi myos sadepaivina osata paastaa irti hetkeksi ja vaikka mollottaa huoneessa lukemassa kirjaa tai notkua ravintolassa pitkan lounaan parissa. Kylla tassa aikaa on viela.
Se on kuulkaa ystavat rakkaat melko pian puolenvalin krouvi meikalaisen matkassa. Palataan myohemmin siihen, mita on opittu, huomattu ja koettu ja pohditaan sekunti vain yleisesti.
Eli matka alkoi Bangkokista ja parin paivan paasta bussi-laiva yhteydella Ko Taolle. Taolta sitten reilun viikon paasta Ko Phanganille ja taas viikon paasta Ko Samuille.
Itapuolen kolme suurta saarta olivat siina ja nopeakseen on todettavat, etta jokainen oli varsin erilainen. Vahiten pidin Samuista, joskin omat miellyttavat piirteet sieltakin loytyi. Tosin siella vietin myos vahiten aikaa.
Itapuolen saarilta matka jatkui lansipuolelle, Krabin alueelle, jossa ensimmainen saari on nyt jo koettu. Ko Lantalla aikaa kului jouluna viitisen paivaa. Lanta oli rauhallinen, varsinkin tuo oma resortti joka oli ihan saaren etelaosassa. Nyt uuden vuoden ajan olisi tarkoitus pitaa majaa joko Krabitownissa ja/tai Ao nangissa, joka on n. puolen tunnin matkan paassa ja sielta loytyy ranta. Uuden vuoden jalkeen olisi viela isoja saaria kaymatta Ko Phi Phi seka Phuket. Lisaksi Phan Ngan lahti olisi mielenkiintoinen kayda kurkkaamassa.
Sitten etela alkaakin olla pulkassa ja olisi aika lahtea kohti pohjoista. Joko edullisesti matkatoimiston kautta suoraan Bangkokiin ja sielta sitten Chiang Maihin. Voipi myos olla, etta itsenaisesti kulkien ja valipysahdykset Hua Hinissa ja Petchaburissa.
Itse pohjoisessa siis ainakin Chiang Mai seka melko lahella oleva Pai, josta nyt hohkataan hieman taalla. Ja ehka jotain muutakin.
Sitten paluu alaspain ja joko Bangkok-kierros tai sitten siihen lahella olevalla Pattayalle tahi Ko Sametille. Viimeinen viikko tekisi mieli suurinpiirtein olla vain ja toipua reissun rasituksista. Jotta suomeen palaa virea ja hyvinvoivat matkamies reppuineen.
Mutta kuten on jo huomattu, suunnitelmat saattavat muuttua tuossa tuokiossa.
Samaiset koirat, jotka mollottavat paivisin lahes raatoina liikkeiden kulmilla, iltasellaan muuttuvat toisinaan saamarin pahansisuisiksi ja arvaamattomiksi.
Jo muutaman kerran kulkiessa pimealla alkaa sessi murista ja kulkea perassa. Ei nyt jarin miellyttavaa, varsinkin kun nama kaikki lienevat rokottamattomia ja muutenkin vahan resuisen nakoisia.
Paikalliset kylla kohtelevat koiria kuin.. koiria. Kun piski on vaarassa paikassa vaaraan aikaan, niin monoa tulee armotta. Ikavaksi huomaan, etta tavallaan ymmarran sen taalla. Tosin ehka alkujaankin tuota tilannetta voisi rajoittaa tavalla tai toisella.
Noniin. Tanaan sitten valkeni, etta mita se jengi nyt hehkuu tasta Krabista niin tohkeissaan.
Kavin neljan saaren kiertueella, joka sisalsi veneajelua, snorklausta, lohoilya ja sen sellaista. Puitteet ovat kerrassaan mahtavat. Eli kun joku on pahkinoissaan Krabista, niin se ei nyt tarkoita tata kaupunkia, vaan tata ymparoivaa aluetta. Kaupunki on ihan puhdas lapua mielestani. Leppoisa, pieni, melko edullinen. Guest houseja loytyy joka kulmasta ja ruoka on taivaallista.
Tanaan tuli myos testattua omat kokkaustaidot. Eksyttiin eraan pariskunnan kanssa paikalliseen ravintolaan, jossa 89 bht suapi syoda kaiken mita jaksaa. Itse kokata. Eli noudat raa'at lihat ja turpeiset lautasella ja kokkailet itse poydasa. Jonnin verran epailyttavaa, varsinkin kun kukaan ei puhunut englantia. Tarkkailtiin hieman naapuripoytya ja mallin mukaan sitten itse toteutusta. Lienee salmonella ja muut popot nyt sitten mukana.
Koputtakaa puuta heti, mutta nelja viikkoa takana eika pahemmin ole popot vaivannu. Paitsi tanaan oli pienta kieputusta vatsassa tuolla saarihyppelylla. Saattoi tosin johtua taas mista vaan. Tosin nytkun taman toteaa julkisesti, niin seuraavat viikot varmaan kykytaan sitten intiavessassa. Mieluusti ei.
Mistas aloitetaan?
Salaperainen saari oli siis Ko Lanta. Ja sielta majoitus jarjestyi Last Beach Resortista, joka oli viimeinen paikka ennen luonnonpuistoa.
Vaan eipa ilman ongelmia edetty nytkaan. Heti kun saavuttiin Ko Lantalle, jain odottamaan kyytia kohteeseen. Piakkoin eras nainen lahestyi puhelin ojossa, etta hanen ystavallaan on asiaa. Toisessa paassa olikin tuon viimeisen rannan edustaja, joka selitti etta huonetta ei nyt valitettavasti loydy. Jaahas, no mutta se on maksettu jo ja kaikkee..
Sovittiin sitten, etta hoidan itselleni huoneen toisaalta yhdeksi yoksi ja seuraavaksi yoksi loytyy huone. Ja rahat saan luonnollisesti takaisin tuosta yhdesta yosta. Heti seuraavaksi paikalla olikin karppana toinen edustaja ja huone loytyisi viela samalla hinnalla (400 bht). Eikun auton kyytiin ja kohteeseen. Siella odotettuani puolisen tuntia kun muut vieraat oli majoitettu, samainen jamppa tuli selittamaan silmat varpaita katsellen, etta huonetta ei loytyisikaan.
Mai pen rai.
Reput kantoon ja kohti ensimmaista kohdetta. Ajattelin, etta kipitan paikalle ja tehkoot sitten mita lystaavat, viekoot vaikka takaisin satamaan ja lahden sitten kotiin itkien. Paikan paalla alkoikin sitten hullunmylly, koska muita oli samassa tilanteessa. Pienen saatamisen jalkeen sitten yhtakkia huone loytyi ja viela halvemmalla hintaa (300 bht). Oletin saavani tuon ylimaaraisen 300 takaisin, mita olin jo maksanut 3 yolta kalliimasta huoneesta, mutta viela mita! Nyt niita ei voitukaan maksaa takaisin. Sain sitten yhden ylimaaraisen yon ja homma oli silla pipari. Itse bungalowi oli melkoisen huonossa kunnossa ja suurin huoli oli, ettei lattia romahda alla. Jeesusteipilla voi korjata monia asioita, naemma.
Itse resortti oli varsin miellyttava. Pieni ravintolan/baarin tapainen rannalla, bungat sen takana. Iso ranta, jossa muutamia makoilijoita. Kaikki tosin hivenen kalliimpaa kuin muualla, mutta nain se lienee eristyksessa. Puhelin ei myoskaan toiminut kohteessa, joten radiohiljaisuus oli taattu.
Kohteeseen oli loytanyt tiensa myos muitakin ja talla kertaa Saksalaiset edustivat enemmistoa. Nuoria jamppoja, ehka toisinaan vahan liikaa metelia makuuni, mutta menkoot nyt taman kerran. Itse tutustuin muutamaan kanadalaiseen ja englantilaiseen. Heidan kanssa sitten tallusteltiin lauantaina katselemaan vesiputousta ja luolia, jotka olivat siedettavan kavelymatkan paassa kohteesta.
Laivamatkalla Lantalle tutustuin myos suomalaiseen hemmoon, mutta oluthetki jai nyt ajatukseksi, koska yhteyden saaminen oli mahdotonta.
Ikava sivumaku jai lopussa kun olin maksamassa piikkia pois. En alunperinkaan olisi halunnut ottaa, mutta tavallaan se oli myos helppo, koska ei tarvinnut pitaa rahaa mukana jatkuvasti. No, piikista loytyi sitten tupakkiaski, jota en luonnollisesti ole ostanut. Ikavaksi tilanteen teki, etta eras henkilokunnasta oli sita mielta kirkkain silmin, etta olen sen tiskilta itse hanelta hakenut. Maltti on valttia ja aski pyyhittiin pois, mutta suhtautuminen muuttui kylmemmaksi samantien.
Aamulla viela Kevin Federlinen saksalainen vastine jarjesti pienen shown kun oli jo kiire lahtea satamaan. Tavarat pakkaamatta, laskut hoitamatta ja viela olisi pitanyt pysahtya jonnekin ranskalaiselle leipurille. Kiroili kuin lappalainen koko ajan eika pysynyt paikoillaan kahta sekuntia. Suomessa tuollainen rakanokka olisi muilutettu rajalle alta aikayksikon. Vaan 4 viikkoa hymjen keskella sai itsenikin vain katselemaan ja naureskelemaan.
Ko Lanta oli siis varsin miellyttava ja rauhallinen paikka, pienia kommelluksia lukuunottamatta. Kuitenkin matkalla Lantalle, vene pysahtyi pariin otteeseen ja paatilta tuli noutamaan ja tuomaan ihmisia muutama pitkahanta vene. Selvitin asiaa ja kyseessa oli saari nimelta Ko Jam. Ei omaa satamaa, vain muutama bungalowi rannalla. Sinnehan sita olisi pitanyt alunperinkin joutua. Ehka viela myohemmin..
Nyt on siis takana 4 saarta, itapuolelta Ko Tao, Ko Phangan ja Ko Samui. Lansipuolelta Ko Lanta. Ja nyt alkaa huomaamaan nuo pienet eroavaisuudet saarien ja kohteiden kesken. Ei valttamatta toinen toista parempi, mutta erilainen. Ja tietenkin viihtyvyys riippuu pitkalta mita on hakemassa kohteelta.
Ja niin paattyi pitka matka Krabille.
Bussi saapui iltamyohaan jonnekin sudenvitunloukolle, josta en saanut selvaa. Kohtelias nuorimies tuli kyselemaan majoitusaikeistani ja ilmaisin itseni, jotta eipa ole tietoa viela. 350 bht, Krabitownissa, oma huone, suihku. Kelpaa, kiitos.
Yllatykseksi sitten ajeltiin erittain siistin nakoiseen paikkaan, jossa sitten ohjailtiin huoneeseen.
MITA HELVETTIA!! Lammin suihku...
No, rajansa kaikella. Pakko myontaa, etta teki teraa. Kavin yopalaksi viela kuuntelemassa pizzeriassa paikallisten musisointia.
Tarkoitus oli kaiketi jatkaa matkaa pikapikaa jollekin saarelle, josta voisin bongata unelmien bungalowin edulliseen hintaan. Ja lehmat lentaa, varsinkin nain jouluna. Onneksi majpaikan pitaja on ollut enemman kuin avulias. Aikaisemmin, ja ehka viela nytkin, olen ollut jotenkin epaluuloinen naita avuliaita aatuja kohtaan. Koska tuottohan siella tietty on mielessa. Toisaalta hyvasta palvelustahan voi maksaakin ja tama herra ainakin on nyt rahansa ansainnut. Speksasin toiveet ja seta taytti nyt ainakin nailla nakyminen esimerkillisesti ne.
Eli huomenissa lahden viettamaan joululomaa ennaltamaaraamattomaksi ajaksi salaperaiselle saarelle, joka paljastetaan vasta jalkikateen. Odotan lepoa, rauhaa ja aurinkoa rutkasti. Luen kirjoja, makaan rannalla ja mietin syntyvia syvia ja matalampia.
Ehka palaan uudeksi vuodeksi takaisin, ehka en. Kassotaan.
Kavin asken kummastelemassa suuren maailman touhuja ruokamarkkinoilla. Ovat niinkuin vapputori, metelia ja meininkia samaan malliin, mutta tuotteena vain ruokaa.
Ja pirun hyvaa sellaista. Ensiksi ujona poikana tietty kiertelin ja kummastelin, etta mitemkohan tuossa nyt toimitaan kun paikalliset naemma ostavat pusseissa ruokaa kotiinsa. Ja etta mitenkohan perakylan keittajan englanti luistaa kun tuo oma thai-kieli on vahan unohtunut.
Vaan komminikaatio onnistui ja poytaan sain kookoscurrymeiningit, herkkusienikanasysteemit ja riisia. Presiis ninkuin pitikin.
Tasta innostuneena hain viela jalkiruuan ja tulin vetelemaan ananasakaamat tassa samalla bloggaillessa. Melkoista touhua!
Ruokamarkkinat, JOKA ilta.
No ei todellakaan.
Vaan paljon ehti taas tapahtua parissa paivassa. Eikun muutamassa.
Lauantaina juhlistettiin hieman viimeista "yhteista" iltaa matkaseuralaisen kanssa ja kokeiltiin juoda kaikki viina pois rannalta. Kutsuvat niita "bucket of joy" Sisaltaa lasten muoviamparin, missa energiajuoma, kola ja pulloviinaa. Naita sitten pitaa kuulemma juoda useita.
Sunnuntai meni kaikenkaikkiaan lorvaillessa ja hedelmapirteloita siemaillessa. Myos hieronta kuuluu lorvailupaiviin enemman kuin sopivasti. Just just. Mielessani pyorittelin ajatusta lahtea pohjoiseen osaan saarta, jonka pitaisi olla hieman rauhallisempi. Loppujen lopuksi sitten yolla hylkasin tuon mahdollisuuden ja paatin lahtea katsomaan millainen on Ko Samui. Aamulla pikamarssia lippuluukulle ja tiketti lautalle. Kovasta merenkaynnista ja pikkuisesta paatista johtuen varmaan 90% lautalla olijoista naytti huonovointiselta. Tosin vanhana merikarhuna pieni myrakka ei allekirjoittanutta haitannut. Paitsi laivasta poistuttaessa. Pieni lankku laiturilta veneeseen joka heilui kokoajan. Luotin enemman omaan hyppyyn ja kas, aplodien saattelemana jatkoin matkaani kuivana.
Kartta naytti pienen matkan kohti pienta kalastajakylaa Bo Phutia, joten eikun jalkamarssilla kohti. Ja taas kerran opittiin, etta matka on kartalla pieni, mutta muutoin suuri. Enka edes tiennyt, etta kavelyt jatkuu viela illan aikana pitkaan.
Bo Phut ei ollut ollenkaan sellainen kuin kuvittelin. Ihan sympaattinen, mutta.. rantakadulla loytyi jo hintavat ravintolat, bungalowien hinnat lahti 1000 bht. jne. Pitkan tarpomisen jalkeen loysin sitten pienen resortin jossa tyly ranskalainen ei ollut mielissaan, kun otin huoneen vain yhdeksi yoksi. C'est la vie MF.
Paivemmalla tutkailin vahan lahiymparistoa ja keskustammasta loytyikin sitten edullinen kimppakamppa. Olin jo valmis majoittumaan muiden kanssa, kun viela selvisi, etta 200 bht oli mahdollisuus saada oma huone. Maistuu meikalaiselle. Vaikka bungalowi oli siistein, missa olen tahan mennessa ollut, ei se ollut sellaiselle sijainnilla, mista olisin ollut valmis maksamaan. Toisekseen ajattelin kiertaa paivat pitkat saarta, joten sama se missa tavarat ovat silla aikaa.
Yksi yo bungassa ja aamulla tyomiesten meteli heratti kello 8. Kiitos ja hei vaan! Kamat uuteen kamppaan ja mopon vuokraukseen. Seta viela kiristeli jarruja ennen lahtoa ja eikun matkaan.
Eli kokonaisuutena kiersin siis Ko Samuin myotapaivaan ajellen, pysahdellen muutamissa paikoissa. Kavin myos katsastamassa paljon puhutun chaweng beachin, joka nyt puolestani saa tullu kutsutuksi vaikka reppumatkaajien mallorcaksi. Kojua kojun peraan, kauppaa, mcdonaldsia mita ikina. Ja hemmetin iso ranta. Varmasti paljon tekemista, nakemista ja bailaamista, mutta ei ehka talla eraa nyt kiinnostanut. Ehka lyhyemmalla lomareissulla, ehka..
Muutoinkin nyt alkaa hahmottua lansipuolen saarten (Ko Tao, Ko Phangan ja Ko Samui) erot ja ominaisfiilingit.
Viimeinen stoppi ajelulla paatyi Na Thoniin, jossa on siis saaren isoin satama. Taalta lahdetaan ja tanne paadytaan. Jollain tapaa kuitenkin miellyttava paikka. Ei tosin nyt varmaan loputtomiin tekemista taallakaan. Tosin hieman halvemmat majoitukset ja nythan selvisi, etta mopolla ajelee akkia paikasta toiseen, jos maisema ei miellyta. Ja Samuilla on turvallisemmat tiet kuin Phanganilla. Jos nyt voi puhua turvallisuudesta.
Tanaan sitten suitsaitsukkelaan takaisin satamaan ja matkan varaus kohti Krabia.
Korjasin myos otsikot koskemaan aina tietyn saaren rantoja jne. Eli kun puhun saaresta naissa jutuissa, niin lahinna tarkoitan nimettyja rantoja.
No ei vainenkaan!
Voi olla, etta sellainenkin jossain kohtaa, mutta omaan pirtaani sopii paremmin omatoiminen talsiminen sinne, tanne ja takaisinkin toivottavasti.
Nyt tavoitteeni oli jonkin sortin antenni niemen nokassa. Ensin pitka polyinen tie loppuun, sitten koirien valista pienelle polulle. Joka pieneni. Ja jyrkkeni. Vaan eivat nama ole edes harmaita kivia joten kierroksia isoon reisilihakseen ja ottia ylospain.
Jossain kohtaa puhina kavi voimille ja pysahdyin katselemaan. Huomasin pienen polun erkanevan ja kauempana koysia sidottuna. No tuollahan se varmaan. Pullosta oli mennyt korkki rikki joten hylkasin sen polulle ja jatkoin matkaa. Myohemmin kun loytavat kuihtuneena niin ihmettelevat, etta miksi oli hylannyt pullon.
Muutama tiukka nousu ja perilla! Pari kuvaa ja varovainen ja vahemman varovainen laskeutuminen.
Rannalla myohemmin vasta tajusin, etta aika kaukana se olikin. No, valloitettu sekin nyt.
Kuulin, etta joku loysi tuon toisenkin blogin.
Siellakin tosiaan matkajuttuja. Erilaisia hieman.
Tutustukaa vaikka.
Ehka on aika hieman raottaa salaisuudenv verhoa ja kertoa mita nama hieronnat pitavat sisallaan. Jottei nyt ihmiset kuvittele ihan kaikenlaista..
Kyseessa on siis valitettavasti ja onneksi ihan vain pelkkaa, ammattitaitoista hierontaa. Hinnat heittevat hieman, useimmiten tunnin thaihieronnan saa 200 bht. Ruotsalaisen hieronnan (joka tunnetaan myos nimella oil massage (joka nimestaan huolimatta, on siis ihan perushieronta)) saa pulittamalla 250 bht. Lisaksi tarjolla jalka ja paahierontaa.
Paikat ovat siisteja, patjat lattialla vieri vieressa. Oljyhieronnassa joutuu hieman keventamaan vaatetusta, joten ihan ujoimmasta paasta olevan kannattaa ehka valita toisenlainen paikka.
Tytot (joissan on ollut myos miehia) ovat kylla olleet asiansa osaavia ja kipeat, pohjoisen viisauden isot muskelit ovat taidokkaassa kasittelyssa jo hieman avautuneet.
Ehdoton suositus kaikille matkaajille! Ja kannattaa toki kayda useammin, koska lysti on mielestani halpaa. Ja hyvaa.
Varsin monissa kohteissa on mahdollisuus vuokrata erinakoisia ja kokoisia menopeleja, joilla sitten voi katevasti huristella paikasta toiseen.
Suosittelen myos, mutta ISOLLA varauksella. Varsin usein olen tuota liikennetta paivitellyt ja juuri asken kavin itse kokoilemassa milta tuntuu.
Alla uusi, outo pyora, hiekkaiset, kuoppaiset asfalttitiet, mutkia ja hulluja makia, suht holtiton muu liikenne, vasemman puoleinen liikenne.
Mitas viela?
Silti kaikki luonnistui ihan hyvin. Suosittelen kuitenkin omaamaan ajokokemusta kaksipyoraisista ennenkuin taalla vuokraa ajopelin. Tai sitten omaamaan brittiagenttimaisen kylmat hermot.
Sawadee khap!
Se on salaista thai-kielta ja tarkoittaa, jotta hyvaa huomenta. Jos sen sano mies. Nainen kun paastelee moisia suustaan, niin kuuluu sanoa, etta sawadee kaa.
Maanantaina siis kiireella huone luovutukseen ja kohti katamaraania. Tunnin matkan eli puolentoista oikeasti, saapui paatti Tong Salan satamaan. Siita sitten minibussilla kohti Had Rin beeachia. Had Rin jakautuu ita ja lansipuoleen, eli sunset ja sunrise. Naista sitten se sunrise on bilepaikka ja set on rauhallisempi. Pienen etsinnan jalkaan bunga loytyi ja kustantaa taas 300 bht. Ei kummoinen, mutta riittaa.
Ko Phangan on rento. Rennompi. Ko Tao oli sita myos, mutta eri tavalla. Siella sukeltaminen oli erittain suuressa osassa. Taalla suurin tekija lienee juhliminen.
Rannat yhdistaa pieni kavelykatu, jossa on kojuja kojujen peraan. Ruokaa, hierontaa, vaatteita, elektroniikkaa ym ym.
Sanotaan nyt vaikka, etta Ko Phangan on paivittynyt vanhojen hippien paikasta hieman turistiystavallisemmaksi bailusaareksi. Tosin ei se ainakaan toistaiseksi viela ole hairinnyt.
Ei sentas.
Tasshan on taas ehtinyt sattua ja tapahtua sitten viime nakeman.
Ensinnakin torstai-iltasella alkoi tulla hieman hu0no olo. Joka sitten paheni kun lahdin hakemaan limpskaa kaupasta. Todennakoisesti vain kuumuutta ja ehka pienta lampoa, krapulaakin. Tosin kun on hyva mielikuvitus, niin sairastaa malarian, denguekuumeen ja sukeltajantaudin kaikki samaan syssyyn. Pari ibumaxia, huonot younet painajaisilla nautittuna niin johan olo helpotti.
Perjantaina sitten seiskan aikaan suorittamaan vikoja sukelluksia, olo edelleen kehnohko. Vaan kun paastaan veteen, niin kaikki muuttuu. Helpommaksi. Vaikka saa ei ollut suotuisa, niin ehdottomasti kaksi parasta sukellusta.
Paivaseltaan ajattelin kipittaa takaisin satamaan, kun kuulin etta pankista olisi mahdollista nostaa kerralla suurempi summa rahaa. Pankki on muuten semmoinen pieni kioski-grillin nakoinen koppi 7-11 vieressa. Eika edes onnistunut. Tajusin, etta luottorajathan se siella paukkuu. Perkele! Aiti, laheta rahaa! tai joku...
Illalla piti kurssijuhlistaa, mutta tyydyin tomaattikeittoon ja kuuntelemaan muiden sankaritarinoita.
Siina missa kurssin aikana tuli notkuttua samoilla kulmilla, vedessa ja rantabaarissa, niin ajattelin etta vaihtelu virkistaa. Lauantaina heti aamusta jalkamarssia kohti saaren etelaosaa kirja mukana. Vaan kartta oli yhta selva kuin laakarin kasiala ja paikallisilta kysymaan, etta mika meininki. Pikkupoika neuvoi sitten tien perille, tosin mika lie seikkailureitti paikallisille kymmenkesaisille. Sellaista trekkausta ja kalliokiipeilya, etta oksat pois. Onneksi eivat olleet pois kuitenkaan, vaan niista sai kiinni kun tasapaino horjahti. Sielta sitten rampimisen jalkeen loytyi ranta ja muutama turisti alkoikin katsella ihmeissaan kun pohjoisen ajaton viisaus ilmestyi viidakosta, hyppasi rantaveteen ja kahlasi rantaan. Bond, James Bond ja iskin silmaa.
Ilman aamupalaa veto loppui ja lompsin takaisin kohti satamaan ja sielta sitten lounaan kautta bungalle. Illalla viela ajattelin testata paikallisten kehumaa pastapaikkaa, eika ylisanat olleet liioiteltuja. Bueno excellente! Ja eikun petiin ja odottelemaan sunnuntaita, luvassa olisi menoa ja meininkia.
Tanaan sitten aamulla olikin kohtuullisen voipunut olo kello 9. Takana oli nimittain reilu tunti thai-nyrkkeilyn saloihin tutustumista. Kevyessa lammossa treenailu kylla vei mehut melko nopeasti ja aika hampaat irvessa piti puristaa. Pienen tsekkauksen jalkeen seta opetti vahan eri tyylisia potkuja, kyynarpaiden kayttoa ym ym. Koska olen valistunut kuluttaja, niin kokeilin valilla tehda hieman vaarin, jotta naen onko kaikki vain "good good". Ei ollut, hyvaa opetusta, kiitos kiitos. Sakkiharjoittelun jalkeen seta kaski kehaan ja siellahan paikallinen hurjapaa olikin jo suojat paalla odottamassa. Ja eikun hommiin, jab jab hook jab hook elbow kick kick.. naita sitten mentiin parin minuutin setteja kunnes pohjoisen miesta alkoi heikottaa. Ja eikun lisaa vetta myllyyn, nyt opettellaan torjunnat ja poju alkaa potkia. Nice! Lopuksi viela pari rutistus eraa ja sitten pois. Poitsu hieroi viela farangin kadet auki ja sitten venyteltiin. Lopuksi pakolliset kuvat ja sitten hei-hei. Nyt illalla olisi tarkoitus menna viela katsomaan paikallista fightnightia.
Huomenna aamulla Ko Tao jaa taakse ja Ko Phangan on uusi asemapaikka.
Semmost se joskus on.
Majoituksen taso vaihtelee melkoisesti hintojen mukaan. Halvimmat majoitukset kustantavat n. 100 bht ja silla saa sangyn huoneesta missa on muitakin. Vahan lisaa ja saa kokonaisen huoneen. Suihkut ja vessat loytyvat kaytavalta.
Saarilla bungalowit maksavat alk. 250 bht. Halvimmat ovat hieman kauempana rannasta ja melkoisia hokkeleita. Tosin perusmukavuudet loytyvat, eli sanky, kylma vesi ja vessanpontto.
Majoitus kannattaa, jos vain tietaa viipyvansa pidempaan, sopiva pidemmaksi ajanjaksoksi. Talloi paivahintaa pystyy hieman tinkimaan alaspain. Esim. 800 bht bungalowin ilmastoinnilla, jaakaapilla ja lampimalla vedella saa viikoksi 650 per paiva. Jos viela loytyy matkaseuraa, kustannukset puolittuvat edelleen.
Itse maksan talla hetkella 300 bht paivasta. Koska en muutenkaa vieta aikaa siella kuin oisin, en ole kokenut tarvitsevani mitaan erikoisempaa.
Kutakuinkin viikko reissua takana ja paikkana edelleen Ko Tao.
Sukelluskurssi paattyy huomenna ja sitten on pienen juhlimisen paikka. Jossain kohtaa pitaisi alkaa miettia jatkoa, minne menna ja mita tehda jne.
Seuraavaksi ajattelin tempaista etelaan, Ko Phangan saarelle. Kyseisella saarella jarjestetaan kuukausittain full moon partyt, joissa koko ranta muuttaa melkoiseksi bilehelvetiksi. Vaaan kokemuksiahan taalta, joten mahdollisuuksien mukaan nuokin sitten kaydaan katsomassa.
Siina missa Bangkokia yritti nolosti ottaa haltuun kahdessa paivassa, Ko Taolla elama on kutakuinkin pienentynyt yhden kadun varrelle. Bungalowi, shoppi, biitsi, ruokapaikka, baari. Ja lisaksi koska olen suomalaisella shopilla, paikalla on myos paljon muita suomalaisia. Yhdessa ja erikseen puuhaillaan ja porukka on mielestani hemmetin hauskaa.
Samalla on ollut rentouttavaa asettua aloille (no, ainakin viikoksi tai kahdeksi) sen sijaan, etta se omaisuus olisi koko ajan mukana. Vaikka sita ei nyt paljoa olekaan. Samaan aikaan on jo viikon sisalla oppinut helkkarin paljon kaytannon juttuja reissaamisesta, varustautumisesta jne jne. Nama tietty siirtyvat kokemuksena mahdolliseen seuraavaa matkaan. Ja vinkeiksi halukkaille kuuntelijoille.
Hupsista keikkaa
Pitkan reissun (14 h) jalkeen saavuttiin Ko Taolle. Aamuheratys kylmasta laivasta oli mielenkiintoinen. Kipuaminen kannella ja kanadalaisen pariskunnan hellaan huomaan kuitenkin tuotti lampiman fiiliksen. Of course we'd talk about hockey. Minuutin. Olivat myyneet kaiken ja n. 6 kk reissulla.
Salaisuus, j0ta ette saa kertoa eteenpain. Ko Tao on sukeltajien saari ja siksikin taalla on erittain vahan hopohopoa. Turisteja, tietty, mutta kaikkia yhdistaa sukellus ja mielenkiinto sukellukseen. Tai sitten ei. Halpaa ja helppoa.
Ja vaarallisesta liikenteesta ei paase eroon taallakaan. Pienet kadut, joilla ihmiset ajavat mopoilla paattomasti. Ja turistit kannissa. Kro-hom.
Jossei lasketa sukellusta, niin paiva budjetti voisi luikua esim.
200-400 bht majoitus
400 bht ruoka
ja sitten lopuilla vaikka karkkia.
Jopa hieman pelottaa lahtea eteenpain taalta. Mutta, kokemuksia kokemuksia.
Huomenna paastaan kurssilla veteen asti.
Bussi taikka bussit lahtivat juna-aseman laheisyydesta 7 tunnin ajomatkalle kohti Chumpornia, josta sitten lautta Ko Taolle. Mielenkiintoiseksi homman tekee, etta kello on nyt 3 aamulla ja lautta lahtee 7.
Onneksi on internet.
Kysyinkin asken muilta, etta mista tunnistaa nortin. Parin minuutin jalkeen muutkin uskaltautuivat koneille.
Hieman jannitin, josko se yksi isokokoinen juopunut olisi tulossa samalle reissulle, kun mieluummin joku mukava.. Lisaksi, etta reissulle, niin viereiselle penkille. Pakollisten esittelyjen jalkeen sitten selvisikin, etta seta oli tyoskennellyt Afganistanissa ym. mielenkiintoisissa paikoissa. Vanha reissaaja nailla seuduilla ja kertoi hauskoja juttuja saarista.
Paikka bussissa sijoittui toiseen kerrokseen, suoraan kuskin ylapuolelle. Mieluummin olisin nukkunut matkan, nyt meni puristaessa kasinojia.
