No ei vainenkaan!
Voi olla, etta sellainenkin jossain kohtaa, mutta omaan pirtaani sopii paremmin omatoiminen talsiminen sinne, tanne ja takaisinkin toivottavasti.
Nyt tavoitteeni oli jonkin sortin antenni niemen nokassa. Ensin pitka polyinen tie loppuun, sitten koirien valista pienelle polulle. Joka pieneni. Ja jyrkkeni. Vaan eivat nama ole edes harmaita kivia joten kierroksia isoon reisilihakseen ja ottia ylospain.
Jossain kohtaa puhina kavi voimille ja pysahdyin katselemaan. Huomasin pienen polun erkanevan ja kauempana koysia sidottuna. No tuollahan se varmaan. Pullosta oli mennyt korkki rikki joten hylkasin sen polulle ja jatkoin matkaa. Myohemmin kun loytavat kuihtuneena niin ihmettelevat, etta miksi oli hylannyt pullon.
Muutama tiukka nousu ja perilla! Pari kuvaa ja varovainen ja vahemman varovainen laskeutuminen.
Rannalla myohemmin vasta tajusin, etta aika kaukana se olikin. No, valloitettu sekin nyt.
Labels: ko phangan, thaimaa, yleista
