Kokemuksia kauempaa

Aamulla tovin pohdittuani painelin raatalille ja tahan hetkeen mennessa sovituksiakin on tehty jo kaksin kappalein. Toistaiseksi nayttaa ja tuntuu kelvolliselta, tosin ihan mutkattomasti ei puku paalle noussut. Ensinnakin raataleitahan taalta loytyy yhta paljon kuin lyhytaikaisia tyttoystavia. Joka kulmassa on erinomaista englantia puhuva intialainen nuorimies kyselemassa, etta mistapain maailmaa on "big boss" Bangkokiin eksynyt. Maan paljastaessa valkoisen hymyn omaava tummatukka tervehtii tutusti kotimaisella, terve terve. Sikali kun liikkeen ikkunassa on supermegasalehinta, niin sisalla hinta nousee kankaan, tekemisen ja ties minka myota himpun verran korkeammaksi. Olematta nyt kuitenkaan kallis. Mutta silti. Tarkkana olkaatten kun pukuja teetatte.

Keskipaivan aikaan ajattelin ottaa taas uuden kokemuksen ja kokeilla paikallisia lahiliikennebusseja. Maaranpaaksi ostoskeskus MBK ja alle bussi numero 15. Siina missa taksien ja tuk tukien kanssa tapellaan hinnoista, niin bussi vie varmasti perilla 7 bahtilla. Vaikka edelleen mieltaisin taksin vaivattomimmaksi ja erinomaiseksi liikuntavalineeksi taalla, niin ehka on hyva mies muutama bussilinja opiskella varmuuden vuoksi. Ja bussissa tietenkin on muutenkin hauskaa. Saa vaikka kutsun konserttiin.

MBK alkaa olla jo tuttu. Ja ajankaytollisesti se on vain plussaa, tietaa mista kerroksesta mitakin. Toisaalta taas markkinoiden jalkeen myyjien mielesta liiankin kiinteat hinnat eivat oikein maita. Oikean hinnan loytaminen kun alkaa olla liiankin tyolasta. Tosin jotain nyt taas jai kateen. Loppua kohden jo hieman huolestuin kun suostuin nopeasti myyjan hintoihin. Aika poistua paikalta ennenkuin luovutan koko lompakon luottokortteineen jollekin "ystavalle".

Bussilla takaisin Khao Sanille, kamat koppiin ja viereiseen laitokseen hierottavaksi. Melko hyva, vaan ehka hieman voimakkaammin olisi voinut naita sitkeita koipia tyostaa.

Huomenna on taas aika karistaa taman kylapahasen tomut jaloista.

Kun olin lahdossa Chiang Maista Bangkokiin, niin ensimmaisen kerran tuli olo, etta reissu lahenee loppuaan. Suunnitellut jutut on tehty, paikat nahty ja ihmisia tavattu. Vaan eipa siina, pitaa kai kayda kotona joskus, etta voi lahtea uudestaan. Jos ja kun. Vaan huoli pois, viela on aikaa sattua ja tapahtua monenmoista.

Trekkauksen jalkeen siis yhytettiin rakkaan ryhman kanssa illalliselle jossa sitten pohdiskeltiin yhta sun toista. Parit drinkit viela ruuan paalle ja allekirjoittanut alkoi olla valmis nukkumisharrastukseen. Lauantai menikin sitten markkinoilla kierrellessa ja hintoja kauhistellessa. Sattuipa tielle pari eksyneen oloista suomalaistyttosta jotka sitten piti ohjata oikeaan suuntaan. Kesken iltamarkkinoiden jalat alkoivat protestoida ja kun ystavallisen hymyn omaava tati kehoitti istumaan hierottavaksi, niin ei paljon muuta tarvittu.

Hieroja olikin sitten hieman erilainen mita oli tottunut aiemmin. Aluksi tylytysta kun jalat olivat likaiset ja voivottelua miksi han saa aina hankalat asiakkaat. Pienen hetken jo ajattelin haipya takavasemmalle kunnes tajusin, etta juutas laskee leikkia kustannuksellani. Hammentavasti jalkahieronnan aikana neiti tiesi kutakuinkin paivalleen mita on tapahtunut tervyden kanssa ja tiesi kivuista ja oireista mita on ollut. Hieronta oli sen verran tehokasta, jotta peruutin loppuillan shoppailut ja otin viela kahden tunnin thaihieronnan. Vaan kun on pari vuotta kohdeltu kaltoin, niin ei illassa korjata. Tosin ehka nyt voisi tajuta mihinka suuntaan pitaisi huoltotoimenpiteita vieda.

Sunnuntaina sain kunnian lounastaa parin paikallisen kanssa ja jutustella tavoista ja tottumuksista paikallisten ja farangien valilla. Ja loppuillasta sitten bussin epamiellyttaviin istuimiin ja kohti enkelten kaupunkia. Perilla piti olla n. seitseman aikaan, joka on jo himpun verran inhimillisempi aika etsia majoitusta, mutta jostain syysta kuskin kaasujalka oli hirttanyt kiinni ja Khao Sanilla oltiinkin jo klo 5! Siina sitten ihmettelemaan yo/aamusijaa ja tunnin etsimisen jalkeen paadyin sitten jakamaan huoneen korealaisen rouvashenkilon kanssa. Siina kohtaa oli melkoisen romuna, mutta pari tuntia unta vaaka-asennossa korjasi miehen uuteen uskoon ja eikun aamiaiselle. Aamiaisella sitten tapasin toisen suomalaisen matkaajan, kenen kanssa sitten kaytiin katselemassa ensin hieman nahtavyyksia ja iltasella harjoittelemassa tinkimisen jaloa taitoa Patpongin alueella. Ilta-ajelu suoritettiin viela skytrainilla ja yomyssyt Khao sanilla livemusiikkia(?) kuunnellen.

Yolla tati-ihminen ilmoitti lahtevansa aamulla Malesiaan, joten heti aamusta etsimaan uutta majoitusta. Viimein majoitus loytyi ja sattuman kautta samasta paikasta, missa aikoinaan ensimmaisen yon vietin Bangkokissa. Ympyra lienee lahella sulkeutumista. Paivaseltaan suomalaisittain ajeltiin rehvakkaasti taksilla ympyraa ja hieronta matkalaiselle. Ja kun vihdoin ja viimein saatiin teetetty talvitakki neidille mukaan, niin oli allekirjoittaneen aika vetaytya hyvin ansaituille paivaunille. Kaksi ja puoli tuntia.

Eli ei oikeastaan mitaan kummallista ja silti tuntuu, etta paljonkin. Nyt pitaa hieman tunnustella, etta riittaako paukut viela paivaan, pariin taalla vai onko jo aika paeta rannalle.

Mita jos kakkii kaarmeen paalle? Tai hamyhakki puree persiista? Entas jos kamerasta loppuu virta? Huolet on monet kun lahtee parin paivan trekkauskeikalle viidakkoon. Ja onneksi kutakuinkin turhia.

Aamulla aikaiseen nuoto vierasmajasta ja kohti ruokamarkkinoita joista oppaat ostivat tarvittavat einekset illan ruokailuun. Sitten aloituspisteelle, josta oli tarkoitus lahtea n. 3 tunnin kavelylle kohti kylaa. Vaan niinkuin jo aiemmin on huomattu, suunnitelmat muuttuvat lennosta ja yhtakkia huomasinkin ohjailevani viidakon vaarallisinta tappajaa, elefanttia. Ohjeita varsinaiseen ohjailuun en saanut, joten komentelin suomeksi ja elikko totteli. Oikeastihan pikkupoika alakerrassa antoi hieman vitsaa ja huuteli torkeyksia. Pari kertaa rontti pysaytteli rotkon reunaan ja kurkotteli oksista namuja, jolloin pohjoisen pojan puristusvoima oli koetuksella. Vaan sitahan riittaa ja elikkokin leppyi kun sai apetta hieman. Vesipisteen jalkeen ronsu kasteli itsensa ja meikalaisen ja sitten riittikin luontomopon ajelu. Tunnin ratsastus kesti 25 minuuttia ja se oli just sopiva aika moiseen touhuun.

Seuraavaksi omat jalat kayttoon ja kohti pienia polkuja. Aluksi opas osoitteli taivasta kohden, etta tuonne tuonne. Sitten hokasin, etta siella jossain kaukana, korkealla nayttaa olevan rakennuksia. No nayta suunta, niin meika seuraa. Seitseman hengen seurue eteni hitaasti, mutta varmasti. Kaikilla naytti olevan sopivasti urakkaa, joillain viela enemman. Muutama korealainen kansantanhuaja eteni pariin otteeseen sen verran hoiperrellen, etta oli suomen ratsujaakaripataljoonan erikoisosaston aika ojentaa auttava katensa. Hetken laukunkannon vaihto auttoi asiaa ja urhoollinen aasialainen viimeisteli urakkansa kunnialla.

Uskomattomia maisemia matkalla ja muutakin erikoista. Bongasin melkoisen ison hamahakin verkon ja koitin kysella, jotta loytyyko myrkyllisia hakkyja.

No, only friendly spiders here, totesi pikkuinen opas, mutta varoitti etta karmehet ovat myrkyllisia. Varmuuden vuoksi seuraavalla hengahdyspisteella opettelin ampumaan oppaiden ritsoilla.

Viimein suoriuduttiin siis ylos asti ja matkaa kuulemma oli kertynyt n. 6 km. Nousu ja laskua ja viela enemman nousua.

Paikan paalla oli sitten pikkuinen maja patjoineen vieraille seka hokkeli kylmine suihkuineen. Puhdistautumisriitin jalkeen oppaat kokkasivat kanaa, riisia seka maittavan kasvisvaihtoehdon. Kylmasailiosta loytyi myos olutta janoisille ja yllatys, meita riitti. Aterian jalkeen poyta (lattia) puhtaaksi ja perinteisia thaimaalaisia peleja. Eli ts. suosittuja pubitikkupeleja. Siirra 1 - n tikkua jotta saat sita sun tata. Muutama narutemppu ja yleista hauskuuttelua. Sitten siirtyminen kylalaistn pariin, jossa olikin jonkin sortin karkelot menossa. Uusi vuosi, kuulemma. Juhlivat tanssimalla lapi yon vuoroissa, vaimo vaki nukkuu ja miehet tanssii, sitten toisinpain. Epailtin kylla hieman, etta uusi vuosi lienee siella jokaiselle turistiryhmalle, mutta mene ja tieda. Osa vasahti ja paineli majalle nukkumaan (eli kuuntelemaa shamaaninaisen rakatysta yon lapi), mutta suomalais-amerikkalaisyhteistyo tuotti tyhjia pulloja hyvalla vauhdilla myohaiseen yohon. Kellon ollessa paljon sakkipimeassa majalle ja muutaman tunnin unoset. Aitosuomalaiseen tapaan tietenkin herasin tuntia ennen muita, otin kuvat auringonnoususta, venyttelin ja lenkkeilin. Muiden heratessa olikin sitten kahvit valmiina odottamassa.

Paluumatkalla sitten nakuteltiin alamakea ja yksi jos toinenkin kokeili perslihasten kestavyytta kaatumalla sen paalle. Reilun tunnin lipsuttelun jalkeen loydettiin vesiputous, jossa sittn kokeiltiin naturemassagea seisomalla putouksen alla. Upiaa, kerrassaan. Putouksen jalkeen reitti helpottui ja taas oli aikaa ja energiaa seurailla maisemiakin. Ja taas reilun tunnin jalkeen homma olikin paketissa ja aika siirtya koskenlaskun pariin.

Koko ryhma olikin kokematon, joten opastus oli tarpeen. Thaimaalaiseen tapaan tepthistoolait. yea? go go go haaaaa. yea? left lait laik tis? questions? No, go. Seleva ja eikun melomaan. Hieman huoletti alkujaan, mutta siitahan se sitten lahti ja hauskaa hommaahan se oli. Luonnon tukkijoki. Homma tosin meinasi paattya ikavasti omalla kohdalla, mutta onneksi paassa oli kypara ja vieressa riski jenkki. No ploplem! Hyva paattyy aikanaan ja vajaan tunnin laskettelun jalkeen vaihdettiin kumivene bambulauttaan. Jostain syysta taas kaikki isot roikaleet paatyivat samaan purteen ja jotenkuten lauttakin sitten liikkui. Hidasta ja letkeaa, niinkuin pitikin. Viheltelinpa huvikseni syvan joen banjosoitantaa ja sekos ahdisti muita. Lahinna siksi, koska eivat muistaneet mista tuon melodian tunnistivat.

Lopuksi viela ruokailu retken paatteeksi ja sitten takaisin vierastuvalle. Yovyn talla hetkella Julies Gh:ssa, mika on osoittautunut mainoksi paikaksi. Pikkukommuuni, jossa yovyin ennen reissuun lahtoa oli muuttunut toiveideni mukaisesti omaksi huoneeksi. Pyykit viereiseen rakennukseen, pikku rapo arvon lukijoille ja seuraavaksi kansainvalisen rambotrekkausryhman syysseminaariin. Maistuuko? Maistuu.

Nopea kierros kaupungilla osoitti, etta hinnat paivan kurssille liikkuvat 700-1200 bht tietamilla. Nain paadyin sitten paljon suositeltuun pad thai cookery schooliin, joka veloitti paivan tunneista 800 bht. Mahdollisuus on myos iltakurssiin, joka on hieman edullisempi.

Eli aamulla oppaan kanssa ruokatorille ja selvittelemaan mika on mitakin. Nopeasti lapi kaytiin erilaiset chilit, curryt, vihannekset ja sen semmoiset. Omatoimista kiertelya ja ihmettelya. Kuhinaa riittaa kuin.. toreilla..

Taman jalkeen hurautettiin paakallopaikalle ja nopeat esittelyt kuka ja mista ja ryhmiin jako. Eli paivan aikana suorittajia oli kolmeen eri ryhmaan, jotka tekivat hieman eri ruokia. Oma ryhma tuotti lahimmaksi omat suosikkini listasta ja oli kooltaan suurin, tosin opastus oli enemman kuin henkilokohtaista jossain kohtaa. En tieda miksi.

Liioittelua tai ei, mutta jokainen ruoka onnistui ainakin yli omieni odotusten. Hallussa on nyt vihrea curry kana, kevatkaaryleet, kung tom yam seka stir fried chicken (liekkien leikkia valmistaessa). Valitettavasti parin paivan paasta kaikki on jo unohdettu. Onneksi antoivat mukaan keittokirjan ja kaksi diplomia. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu.

Paluumatkalla pohdittiin, jotta miten pelkka syominen voi vasyttaa nain pirusti.

Hassua, kun tekstiviesteissa muistetaan mainita, etta nauti nyt siita lammosta kun suomessa on kylma ja kaikkea.

En muista tarkasti, mutta toista tuhatta kilometria on matkustettu nyt pohjoiseen ja taalla on talvi. Taalla on pirun kylma oisin. Ja varsinkin kun pari kuukautta on tottunut kulkemaan sandaaleissa ja lyhythihaisessa, on outoa illan tullen vetaa pitkaa paalle ja silti karsia kylmasta.

Yolla kun onnistuu potkimaan peiton paalta muutamaan otteeseen, ei aamulla kukko laula kunniasta. Deda dukos ja muutenkin harvinaisen hontti olo kun oli tarkoitus lahtea autoilemaan ympari pohjoista. Njet njet, niinkuin eput aikoinaan ja pari tuntia unta lisaa. Keskipaivan aikaan sitten tuhti lounas ja fillarin hankintaan. Iso lankkari tietty tarvitsee oman kokoisen pyoran, vaan kun en ole ainoa taalla, niin eihan sellaisia enaa ollut vapaana. Lahinna oli pienempi malli, jollaisen bongasin pienikokoisella englantilaisella herrasmiehella. Vaan kun on paatetty menna kivien lapi, vaikka ne olisivat harmaita, niin mentava on.

Alkumatkasta viela jaksoi naurattaa pieni pyora, mutta ensimmaisten makien jalkeen oli turvallista kirota jo suomeksi yksinaisella tiella. Eika riita, etta henkea haukkoo fillarin vuoksi, maisematkin olivat viela henkeasalpaavat. Kaikkea sita. No, kavi pienesta treenista, pakarat huutaa hoosiannaan vielakin.

Matkalla kavin kurkkimassa kuumia lahteita ja katsastin muutaman elefantin. Jotenkin hauskoja otuksia. Lunkeja. Ja niin viimeisten makiosuuksien jalkeen loysin tieni takaisin "kaupunkiin". Ja vaikka tama on pieni kyla, niin onnistuin ajamaan jonnekin harhaan. Hassua kuinka sukkelasti ajatus toimii janoisena ja vasyneena.

Aamuisen akkiheratyksen jalkeen suorin itseni pikkubussiin ja matka kohti Paita alkoi ranskalaislauman kanssa. Enemman tai vahemman krapulaiselta vaikuttava joukko ensihiljaisuuden jalkeen lauloi bussissa. Kaikki kyllakin omia laulujaan.

Pieni ja mutkitteleva tie kulki lapi vuoristen maisemien ja n. kolmen tunnin ajon jalkeen saavuimme pikkuiseen Paihin.

Ja taas akkiseltaan pieni luonnehdinta. Taikka ranskalaismiekkonen sen tiivisti hyvin

"Only cool people go to Pai."

Vaikka taalla on paljon turisteja, ehka suurin rantakansa ei tanne halua tulla.

Tutustuin tyttokolmikkoon Chiang maissa ja kappas, ensimmaisessa majapaikassa olivat samat tyttaret. Parin paivan etumatkan avulla sitten opastivat illan tullen mita tehdaan ja missa mennaan. Baari siella, toinen taalla ja helkkarin paljon uusia hyvia tyyppeja. Ja kertovat ehka lapsilleen legendaa suuripolvisesta suomalaisesta.

Huomenna joko autoillen heimokylia katsastelemaan tai fillaroiden lahimaastojen tutkimista. Ja viela kun kokkikurssi loytyy niin homma on bueno.

Pai pai.

Napparasti aamupalan yhteydessa tutustuin kanadalaiseen pariskuntaan, jonka tarkoitus on reissata vuoden verran.

Ja nama herrat soittelivat Chiang Main aukiolla.

Mista paikasta olet pitanyt eniten?

Hankala kysymys. Monet paikat ovat olleet kovin erilaisia hyvine ja huonoine puolineen. Saarista luulen, etta menisin mieluusti takaisin Phanganille. Muutoin tykkasin ihan kylla Krabin alueestakin.

Oletko pysynyt budjetissa?

Tavallaan. Alunperin piti olla n. 1000 bht paivabudjetti (n. 20 e) mutta talla hetkella se on hieman ylittynyt. Tosin jos nyt pelkastaan oleilisi, niin paivan pystyisi elamaan helposti vaikka 500. Tosin viela pitaa tehda aktiviteetteja ja ne maksaa. Lisaksi ostokset ja sen semmoiset.

Onko ollut suurempia vastoinkaymisia?

Eipa oikeastaan. Voisi kai sita nillitettavaa loytaa vaikka joka paiva, eri asia kuinka hedelmallista se nyt on. Lantalla ei ollut huonetta vaikka olin varannut ja maksanut etukateen. Tosin sekin sitten jarjestyi, joten.

Mista olet pitanyt eniten reissussa?

Kaikesta? Uusiin paikkoihin tutustumisesta, uusien ihmisten tapaamisesta, ajatuksen juoksusta.. Taas vahan hankala sanoa vain yhta juttua.

Entas mista olet pitanyt vahiten?

Vaikka ihmiset ovat melkoisen mukavia, valilla "myyminen" vasyttaa. Aina vaantoa ja vaantoa, etta saa yhden taksikyydin oikeaan hintaan. Se, etta osa paikallisista pitaa vain pelkkana paksua lompakkona.

Haluaisitko vierailla Thaimaassa uudestaan?

Ehdottomasti.

Oletko varannut etukateen majapaikkoja?

Tuon yhden kerran eli Ko Lantalla. Muutoin olen aina loytanyt tieni paikalle ja sitten lahtenyt etsimaan majoitusta. Paikkaan sisalle ja tiedustelu hinnoista. Jos on siedettava hinta ja huone, niin jaan ainakin yhdeksi yoksi. Kamat sisalle ja pieni tutkimusretki muihin paikkoihin, loytyyko edullisempaa tms. Yleensa olen jaanyt tuohon ensimmaiseen. Ja aina siis on loytynyt majoitus.

Sikali lisaa kysymyksia, niin kommentteihin tai meiliin.

Ja niin taittui taasen 13 tuntia bussissa. Otin ja istuin ensin isseksein ku aina kohteliaat israelilaiset pyysivat paikkani, jotta neiti voisi istua poikaystavansa vieressa. Kohteliasta on tuollaisessa sanoa, etta please ja could. Vaan mitas pienista. Seuraava penkki sitten kesti vajaan tunnin kunnes selkanoja rojahti takana istuvan ranskalaisen syliin. Tovi ihmeteltiin ja todettiin, etta korjauskelvoton. Kolmas istuin sitten onneksi kesti ja oli stratgisesti sijoitettu vessan viereen, jotta hajuhaitta olisi maksimaalinen. No, sain onneksi nukuttuakin. Vajaa 2 tuntia.

Chiang Maista akkiseltaan, sopivan kokoinen, melkoisen edullinen kaupunki. Vanha kaupuki, jossa vietan viela yhden yon, on pienen kanaalin ja muurin eristama pieni yksikko, jossa kaikki on kavelyetaisyydella. Viela ei kummempia aktiviteetteja ole tullut tehtya, enemman pienta oleilua vain. Tarkoitus on siis seuraavaksi kayda kurkkaamassa kaikkien hehkuttama Pai ja sitte paluumatkalla katsoa mita Chiang Maissa jaa tehtavaksi. Mutta ensivaikutelmalta mukavan oloinen kaupunki.

Ai niin, Reggae Bar on loytynyt jokaisesta kaupungista ja paikasta missa olen ollut. Oke?

Suurimmaksi osaksi aika on mennyt Bangkokissa Khao San roadilla, joka nyt lienee jonkinlainen keskus reppumatkaajalle. Kaikki on edullista ja tarkoitettu budjettimatkaajalle. Ruoka, asuminen, vaatteet jne.

Vaan Bangkokista loytyy muutakin. Vaikka Patpong ensimmaiseksi ehka tuo mieleen punaiset lyhdyt, loytyy alueelta myos melkoisen isot markkinat. Ja mita eilinen toi ilmi, hintojen neuvotteluvara on suurempi kuin Khao Sanilla. Eli vyota, vaatetta, kenkaa, hattua, housua, keloa, korua, mita nyt mieleen tulee.

Ja sitten tietenkin nama esitysten kauppaajat. Joka 5 m valein on herraa ja rouvaa listan kanssa pyytamassa katsomaan "ping pong showta". Lapset laittaa silmat kiinni nyt. Eli ping pong tarkoittaa sita, kun paikalliset lahjakkuudet tekevat juttuja naiseudellaan. Avaavat kolapulloa, ampuvat pingispalloja, puhaltavat pilliin jne. Listasta sitten loytyvat nama erikoisuudet. Sikali tallaisesta on kiinnostunut, niin suositeltavaa on valita avoimen oven paikka katutasosta seka selvittaa etukateen mita maksaa ja viela varmistaa se ehka 3-4 kertaa. Yleensa riittaa kun ostaa juoman ja show on varsin siisti ja ilmapiiri miellyttava. Vaan jos lahtee ylempiin kerroksiin, niin ei muutakuin tayskaannos ja takaisin kadulle. Suoranaista kusetusta nimittain esiintyy myos. Yksi juoma riittaa aluksi, mutta kun astuu sisalle ja istahtaa hetkeksi, niin show, joka ei ole edes alkanut, maksaakin 500 bht per nokka. Ja tilanne ei valttamatta ole kovin mieluisa, kun 4-5 isohkoa thainaista huutaa naamapunaisena ja osoittelee taskulampuilla. Taalla kun ei siis koskaan oikeastaan kuule paikallisten edes korottavan aantaan. Ai mista tiedan? Isot pojat kertoivat.. Ja lapset voivat taas avata silmat.

Eli tarkkana kuin porkkana, jos nyt tuollaista aikoo.

Aamulla kukonlaulun aikaan siis perilla Bangkokissa, etelaisella bussiasemalla. Itsella ei ollut hajuakaan, missa ja kuinka kaukana. Ja etta mita seuraavaksi? Lahtisiko suoraan pohjoiseen vai lepaisiko paivan Bangkokissa. Bussista tuli uusi tuttavuus, joka sitten tinki taksin Khao san roadille niin edulliseen hintaan, etta paatin suoria matkani ainakin sita kautta.

Saavuttua Khao sanille, oli jotenkin outo olo. Ihan kuin olisi tullut kotiin. Taalta nimittain matka alkoi 1,5 kk sitten. Kaikki oli tavallaan kuten ennenkin, mutta jotenkin se naytti niin paljon helpommin hallittavalta. Myohemmin illalla oli hauska katsoa lakananvalkoisia, vasyneita matkaajia isojen reppujen kanssa. Olisi mieli tehnyt menna sanomaan, etta hyvin kaikki suttaantuu, ota nyt hyva ihminen olut ensin hataan.

Vaan eipa taalla sen kummempaa, edelleenkin koitin olla ostelematta turhuuksia, koska viela on matkaa jaljella. Lopuksi sitten, jotta saastyy turhalta ronttaamiselta. Muutama hieronta, hyvaa ruokaa ja hauskaa seuraa. Pieni lepohetki matkanteon valissa, nimittain tanaan matkustellaan taas reipas 12 tuntia bussissa.

Autenttinen meininki hoituu, kun hylkaa matkatoimistojen jarjestamat, edulliset bussit ja matkustelee valtion omilla linja-autoilla.

Matka Phuketista Bangkokiin kesti 13 tuntia, sisaltaen pari pysahdysta. Aluksi lammiteltiin thai-karaokella, jonka jalkeen katseltiin Intialainen elokuva, joka oli luonnollisesti dubattu thaiksi. Juoni oli mielenkiintoinen. Tai ainakin niin kuvittelin. Koska mp3 soitin jai kiireessa toiseen reppuun (kuten myos sukat ja pitkat housut) niin kuuntelin sujuvasti elokuvaa samalla lukien kirjaa. Vaan kellon lyodessa jotain loppui leffa ja bussista sammutettiin valot. Tuutulauluksi paikallista musiikkia parinkymmenen minuutin ajan. No, simmut kiinni ja unta palloon. Vaan vieressa oli herra poskiontelontulehdus ja takana rouva lintuinfluenssa, joten tasaiseen rokimiseen, kohimiseen ja niiskutteluun sitten uinahtelin vahemman helposti.

Hinnoittelupolitiikka oli myos mielenkiintoinen. Matka maksoi 630 bht ja sama hinta olisi ollut, jos olisi mennyt vain puoleen valiin saakka.

Nyt siis hetkoinen Bangkokissa ja sitten kohti pohjoisempaa thaimaata.

Toisaalla kuulosteltiin ehka hieman rivien valista luettavissa olevaa matkavasymysta. Eika sita kay kieltaminen, valilla on luonnollisesti ollut vasy. Vahan kaikkeen. Enka nyt tietenkaan itse olettanutkaan matkan pelkkaa tahtiloistoa olevan, vaan luonnollisesti reiluun pariin kuukauteen mahtuu monenmoista nousua ja laskua.

Mutta jotta ei nyt menisi pelkan fiilis-aaltomittarin piikkiin kaikki, niin avataanpa hieman tuntemuksia. Niinkauan kun sattuu, tapahtuu ja/tai on matkalla jonnekin uuteen paikkaan, niin ei paljon ehdi ajattelemaan muuta. Se on raskasta, mutta pitaa ajatukset oleellisessa, eli nykyhetkessa (matkassa). Parina hetkena olen viettanyt pidemman ajan samassa paikassa, joulu, uusivuosi ja vuodenvaihteen jalkeinen patka. Kun jamayttaa itsensa pidemmaksi ajaksi samaan paikkaan, niin rutinoituminen tapahtuu yllattavankin nopeaa. Ja talloin ajatus karkaa, joskus jopa suomeen asti. Ja tama tietysti tapahtuu sita nopeammin, mita pienempi paikka on, mm. Lantan viimeinen ranta tai Klong Muang Beach. Ei kay valittaminen kauniista rannasta, hienosta ilmasta ja hyvasta ruuasta, mutta itsekseen paratiisi saattaa kayda tylsaksi. Varsinkin kun tietaa, etta on viela paljon nahtavaa. Tasapainoilu ehtimisen ja jaksamisen valilla loytyy paivakohtaisesti korvien valista.

Onneksi on perjantai.

Kyokkipsykologit saavat tietenkin vetaa omat johtopaatoksensa, olkaa hyvat. Mutta en nyt kovin pitkalle menevia paatelmia viela itse tekisi.

Reissua kuitenkin on viela jaljella, kuten paikkojakin kaymatta, joten pian taas ollaan liikekannalla ja uusia paikkoja tutkimassa.

Eilen akkisiltaan karkasin townista kohti Karon ja Kata beachia. Reissuoppaan mukaan sopiva sekoitus kojua, rantaa, yoelamaa ja sen sellaista. Vaikka reissu olikin paivapohjoinen, niin allekirjoitan tuon kylla. Ei tosiaankaan yhta paallekayva kuin Patong, enemmankin, etta tarjontaa loytyy sopivasti ja meininki rauhallisempi. Majoituksia kyselin huvikseni taas ja Patongin (900-1600 bht/vrk) hintoihin verrattuna maltillisempia (500-700 bht). Tosin lahes kaikki olivat taynna.

Jokapaivaisen jannityksen tuotti songthaew, eli kimppataksi/paikallisbussi joka nyt nayttaa hieman erilaiselta joka paikassa eri kellonlyomilla. Ajelevat taalta townista rannoille aamuseiskasta iltaviiteeen, jonka jalkeen kiska kiinni ja pipo silmille, taksit ja tuktukit ottavat hommat haltuun. Siina missa bussilla ajelee rannoille 20 bht, ottaa taksi vastaavasta reissusta 350-400 bht. Eli vaikka ajelevat kutakuinkin maarattya reittia, niin eipa ainakaan kukaan osannut meikalaiselle selittaa mika se sitten loppujen lopuksi olisi. Kellon lahestyessa viitta olin paakallopaikalla odottelemassa ja kappas vaan, siellahan se kurvasikin toisesta risteyksesta karkuun. Ei muutakuin samanlainen takaa-ajo kuin hanen majesteettinsa salaisessa palveluksessa olevalla virkamiehella ja oikoreittien kautta bussin eteen. Vaan eipa bussia sitten koskaan enaa nakynytkaan. Vaan kun hata on suurin, on hyvaa englantia puhuva paikallinen tyttobaarin duunari lahinna. Etta tuohon noin ja 15 minuuttia niin sielta se bussi sitten tulee. Siina sitten yksinainen matkailija seisoskeli kuin tikku paskassa ja odottia bussia tulevaksi. Ja kello 17:05 romuluinen bussi ilmestyikin maen takaa. No taynna tietty kuin turusen pyssy, joten taakse roikkumaan tikapuista niinkuin nasaretilainen parituhatta vuotta sitten. Ja tasta oikeasti olisin halunnut kuvan!

Iltapalaksi suositeltiin masaman currya, joka toi mieleeni lihapadan. Mureaa lihaa, perunaa, sipulia. Taalla tietty hieman tulisempaa.

Moro moro!

Sanovat intialaiset vaatturit sen jalkeen kun ilmoitat olevasi Suomesta. Tiedustelee viela, etta Helsinki vai Tampere. Jos hieman varikynalla tarinaa kerrotaan, niin kaveltyani ensimmaiset 20 m patong beachia pitkin, oli kimpussa 15 vaatturia ja 10 thaihierojaa. No, oikeasti suhde oli ehka 9 ja 5. Mutta kuitenkin!

Ei nyt mitaan suuria odotuksia kyseisesta paikasta ollut, mita nyt kaikki olivat sanoneet, etta turisteja riittaa ja kauheaa on kaikki. Joten siihen nahden on hauska todeta, etta tavallaan pidin paikasta. Jos akkiseltaan lahtisin parin viikon lomareissulle, niin ei tuo sielta pahimmasta paasta olisi. Ja lahella muitakin paikkoja jos/kun haluaa muutakin kuin rantaa ja bailata.

Vaan talla eraa riitti paivakaynti. Toistaiseksi.

Tata joskus jo kysyttiinkin.

Tinkiminen taalla kuuluu tavallaan kaupankayntiin, sosiaalinen aspekti jota ilman tavaran/rahanvaihto on kohtuullisen tylsa toimenpide.

En nyt sinansa osaa (tai halua tassa) antaa ohjeita, miten pitaisi suorittaa tinkiminen oikeaoppisesti, ehka perusajatuksena kannattaa ajatella, etta sen pitaa tapahtua hymyhuulin, hyvilla mielin ja toista kunnioittaen. Ja muistaa jossain kohtaa myos, etta viimeiseen asti vaanto on jokseenkin tarpeetonta, jokainen myntti kun taalla menee kylla ihan oikeaan tarpeeseen.

EDIT:
No ehka taman verran nyt vinkiksi, Patong Beachilla riittaa ensimmaisen hinnan jalkeen kun kuuluvasti sanoo, etta ooooooooooh! ja katsoo vahan kummaksuen, etta tuliko pilkkuvirhe. Hinta tipahti kolmessa paikassa puoleen samantien.

Ja Ruotsalaistytto tinki sanomalla yli 20 kertaa viimeisen hintansa, 300. Ja lopuksi sitten sai silla hinnalla aipalleen aurinkolasit.

Sille nyt ei vain voi mitaan, etta ruoka taalla on hyvaa. Ja edullista. Mika tarkoittaa, etta syotya tulee kohtuullisen paljon.

Sen lisaksi, etta thaimaan oma keittio on jo itsekseen varsin mehukas, loytyy useista kohteista myos muun maan keittioita. Tuoreet, edulliset raaka-aineet takaavat sen, etta hinta ei naissakaan juuri paata huimaa.

Toisinaan teksteissa esiintyy henkilot Inga, Ingrid ja Ida. Nama ovat ennen reissua nimettyja kuvitteellisia ruotsalaisia siskoksia, matkaseuralaisia, joiden kanssa piti matkustaa suurin osa ajasta.

Sen sijaan matkaseurana on ollut 120 kiloinen paperimies seka vantaalainen pariskunta nyt muutaman mainitakseni. Ja hyvin on kylla mennyt nainkin.

Mutta kun ihan vahan luopuu ujouden tai laiskuuden viitasta ja asettaa itseaan uusiin tilanteisiin, niin tormaa kylla koko ajan mita oivallisimpiin ihmistovereihin.

Juuri asken soin lounaan 90 vuotiaan englantilaisherrasmiehen kanssa, jolla oli helkkarin paljon mielenkiintoista kerrottavaa.

Suunnitelmia on helpointa muuttaa silloin kun niita ei ole. Tai.

Alunperin oli tarkoitus riekkua rannoille, mahdollisesti Karon Beachille ja sielta kasin kayda kurkkaamassa nyt sen paljon puhutun Patong beachin meno&meininki. Vaan tyon ja tuskan jalkeen sain itseni vaivoin ensin sataman lahella sijaitsevaan Phuket Towniin ja siella sitten iski vasy, nalka, uni, jano ja pissa niin tipautin itseni ensimmaiseen edulliseen hostelliin. Kelpo, siisti huone 250 bht, sis aamiaisen.

Siina sitten vaaka-asennossa kollotellen tuli mieleen, etta ehka en nyt edes huomenna lahtea etsimaan ylihintaista huonetta rannalta, vaan perustan tukikohdan tanne Phuket Towniin ja teen tasmaiskut taalta kasin joko kimppataksille (20 bht rannoille) tai vuokraan mopedin (150 bht/vrk). Vaan voihan tuon taas muuttaa kun silta tuntuu.

Kutakuinkin loppuviikkoon olisi asti olisi tarkoitus viihtya taalla ja sitten Bangkokin kautta sinne pohjoiseen, mista jo aiemmin kirjoittelinkin. Lisaksi sain tietaa eraasta erittain mielenkiintoisesta kohteesta, josta kirjoitan myohemmin jahka matka toteutuu ja saan lisatietoja.

Niin siina sitten kavi, etta otin ja varasin liput Phi Phille.

Ja niinkuin aina, joku ottaa ja hidastelee. Talla kertaa hipakkeiden tarkoitus oli ajella skootteri jonnekin ja sielta sitten poimia ukonretku pakun matkaan. Oppitunti numero yksi. Kun selitat thaimaalaiselle jotain, mika ei ole listassa tai ei ole normaalipalvelu ja han vastaa, "okei okei" niin han ei ole ymmartanyt sanaakaan.

Siella sitten ajeltiin ympari krabin aluetta etsimassa miekkosta kunnes kuski tajusi, etta pian myohastytaan venheesta. Nappi lautaan ja satamaan. Valehtelematta ajeltiin niin kovaa kuin pick uppi antoi myoden, eika myohastytty kuin 15 minuuttia. Vaan niin oli myohassa paattikin ja ehdittiin kyytiin.

Satamassa sitten koijarit odottelivat jo uusia uhreja ja ensimmaisena tietysti tarjolla yli 2000 bahtin kamppia. Jossain kohtaa halvin hinta oli 1300, mutta paatin, etta lahden etsimaan viela itse. Inga ja Ingrid tulivat mukaan, joten siina sitten maja majalta kyseltiin, etta loytyyko. Ja oikeassa olivat mantereella, taytta oli. Vaan ei liian. 800 bht, joka oli nyt toistaiseksi kallein majoitus, yhteisella suihkulla ja vessalla. Otettava oli.

Kiertelin viela paivaseltaan paikan ympari, eika yhden ainoaa vapaata huonetta. Etta kiitos vain.

Phi Phi itsessaan oli hieman ristiriitainen. Ihan kaunis saari, jossa paljon tekemista, mutta sataman vierus oli pirun ahtaaksi rakennettu, eika majoitustilaa ollut tarpeeksi, joten myos kallis. Lisaksi enemmisto naytti muodostuvan rakkaista ruotsalaisnaapureista, seka muutamista briteista, jos los baila bailandos taytti aina illat ja yot, joka sitten joko ihastuttaa tai vihastuttaa.

Itse tutustuin varsin nopeassa ajassa moneen ihmiseen eri mailta ja mannuilta ja tuntui, etta tuon pienen viipymisen ajan loydettiin varsin hyva yhteys. Tallaista ei ole toistaiseksi viela ollut missaan. Osa syyna saattoi olla eras supersosiaalinen etela-afrikkalainen, joka onnistui tutustumaan ja tutustuttamaan ihmisia toisiinsa.

Heti toisena aamuna kuitenkin paatin aktivoitua ja painelin saarihyppelylle, jossa oli mm. snorklausta, apinoiden planeetta, The Beach elokuvan kuvauspaikka seka bamboo island. Lopuksi oli viela tarkoitus katsoa kaunis aurigonlasku merelta kasin, mutta pilvet sitten paattivat toisin. Huikea reissu, jossa porukka oli mielestani jouhevampaa kuin edellisella. Ja taas ruotsalaisenemmisto. 12 ihmisesta 7 ruotsalaista. Mukana toiset Inga, Ingrid ja Ida.

Seuraavana paivana oli tarkoitus suorittaa pieni jalkamarssi/trekkaus kohti toisia rantoja samalla saarella, mutta otti ja satoi koko paivan. Pari kuppia kahvia aamulla ja vierasmajan huonetehokaytossa. Siis lukien. Illalla reggaebaariin, jossa mielenkiintoista ohjelmaa. Ilmaiset juomat heille ketka ottelevat kehassa thainyrkkeilya. Siis annetaan kannisille nyrkkeilyhanskat, etta menkaa pitamaan hauskaa. Ei nyt oikein maistunut meikalaiselle, mutta kansa naemma tykkasi. Ja mita huonommin lyotiin, sen enemman huudettiin. Lopuksi viela kehaan asteli kaksi paikallista ottelijaa, joten luulin viimeisen matsin olevan aito. No, ehka jotkut niin luulivatkin, mutta harjaantunut silma kylla erotti heti alusta kyseessa olevan pelkka show. Ja seuraavassa erassa sitten kupletti paljastui muillekin. Sen verra lennokasta menoa. Milloin lyotiin tuomaria ja milloin lennettiin kehasta tai lyotiin tuolilla.

Vikana paivan sitten viimein tutustumien long beachiin ja sita ennen krapulaisen suomalaispariskunnan saattelu lautalle. Long beach nyt ei mielestani sen kummempi ollut kuin omakaan ranta, ehka hieman rauhallisempi.

Illalla sitten maatessa rannalla gin tonic kasissa paatin, etta phi phi olisi nyt nahty ja aamulla olisi aika painella kohti uusia maisemia.

Noniin, taas.

Mitas viimeksi? Piti lahtea kohti Phi Phi saaria, mutta otin ja uskoin vierasmajan pariskuntaa, jotta taynna ja kallis heti vuodenvaihtein tienoilla, joten pakenin kaupungin polyja laheiselle Klong Muang Beachille, josta varasin kolmeksi yoksi pikkuisen bungalowin. Ensimmaisena iltana paikallinen jalkapallojoukkue otti mittaa saksalaisista turisteista ja kohteliaaseen tapaan paikallisen antoivat saksalaisten voittaa. Ottivat varmaan hyvityksena MM-kisoista ja juhlistivat sitten aamuun asti. Vittu kun vitutti.

Vaan seuraavana paivana germaanit lahtivat kuin lapista aikoinaan ja maahan palasi rauha ja tyyneys. Jopa niin pahasti, etta nukahdin rannalle ja muutin rusketukseni kevyen punakaksi. Seuraava paiva kuluikin sitten varjoisassa riippukeinussa kirjan parissa.

Eli leppoisaa, mutta helvetin tylsaa.

Seuraavaksi sitten vaikka vakisin sinne Phi Phille.

Vuosi otti ja vaihtui yllattavan rauhallisesti. Suurin yllari oli vajaan tunnin sahkokatkos Ao Nangissa kun olimme istumassa hetkisen verran baarissa.

Suomalaisten pariskuntien kanssa sitten testattiin intialainen kiska ja ruoka oli mahottoman hyvvaa. Joskaan en saanut pyytamaani tulista ruokaa, koska oli uusi vuosi. Aivan.

Kappailya rantakadulla ja pari drinkkia baarissa. Sitten moposivuvaunutaksilla takaisin krabitowniin ja pariskunnat nukkumaan ja allekirjoittanut loysi taas uuden salakapakan.

Englanninopettaja tienaa esim. Krabilla n. 30 000 bht. kuussa. Jolla nyt pitaisi elaa melko kelvollisesti. Tosin "lomalaisena" oma budjetti on kuukaudessa pyorinyt n. 40 000 bht. Tosin sitten onkin matkusteltu ja tehty kaikenlaista. Eri asia tietty, jos asuisi ja elaisi perusnormielamaa.

Ensimmaisen kerran nain myos kun thaimaalainen hermostui. Kanadalaisen tyton thaipoikaystava sai jonkin mustasukkaisuuskohtauksen ja huutoahan siita tuli. Outo tilanne, koska kertaakaan aikaisemmin kukaan ei ole edes korottanut aantaan. Pienen mokottamisen jalkeen kaikki oli kuitenkin ok.

Vuosi alkoi rentouttavalla parin tunnin hieronnalla ja nyt mietin, etta pitaisiko syoda jotain.

Pitaisi.

Perjantaina oli siis nouto heti aamusta vierasmajalta ja autolla kohti Ao nangin pikkusatamaa, josta sitten pitkahantaisella itaiselle raileylle. Samalla noudettiin kiipijatiimi kasaan eri paikoista ja kansallisuuksia tuli edustetuksi jenkeista, ruotsista ja kanadasta.

Heti alkuun shopille jossa sitten tiedusteltiin kokemuksia ja kaikki valehtelivat olevansa ensikertalaisia. Kengat ja valjaat kantoon ja spotille ihmettelemaan. Siella olikin sitten ihmisia enemman kuin tarpeeksi ja valilla naytti melkoisen kaoottiselta toiminnalta. Vaan sulassa sovussa sitten aloittelijat kuin kokeneetkin apinat pistivat tossua toisen ylapuolelle.

Odottelin ehka itse jonkin sortin pienta opastusta ja neuvoa aiheeseen, mutta kehoitus oli vain, jotta sun vuoros.

Ensikertalaisen innokkuudella sitten kipusin voimakkaita kasia kayttaen ja melkein loppuun saakka. Ote kuitenkin otti ja lipsahti ja valjaiden varassa maan kamaralle nauttimaan tappion katkeraa kalkkia. Heh.

Pikku lepo ja kohteen vaihto. Pikkuisen helpompi alku ja nyt maltillisempi mieli tuottivatkin jo paremman tuloksen. Silti tekniikan uupuminen vasyttaa nopeasti ja tallakin kertaa jai loppukiila saavuttamatta. Ihan tyytyvainen silti. Ja luulen, jotta tata kiipeilya pitanee kokeilla uudemman kerran jahka kotimaa kutsuu taas.

Lounaan jalkeen sitten uudelle paikalle taas ja koska itse olin vain puolipaivainen, niin jain sitten hengailemaan porukan kanssa ja napsimaan muikeita kuvia. Lisaksi piipahdin naapurirannalla kiusaamassa apinoita.

Iltasella kohti krabitownia ja lounaalle tuttavapariskunnan kanssa. Muutaman mai tain jalkeen olin jo petivalmis, mutta koska omistaja halusi hieman jutustella ja juoda oluisia, niin mikas siina sitten. Tasta sitten eksyin viela kavelylle ja baariin, joka oli jo suljettu. Eli valot poissa ja musiikki hieman pienemmalla, koska baarien kuuluu sulkea kello 02. Jonkin sortin biljardia paikallisten kanssa ja sitten nukkumaan. Tai ainakin oli tarkoitus. Nimittain toinenkin kuppila oli paattanyt pitaa auki paikkansa ja pakkohan sekin oli tarkistaa.

Eilen lauantaina sitten eksyin aamupalalle 15 aikaan, jossa sitten tutustuin ranskattareen ja brassiin, jotka halusivat seuraa illaksi baariin. Miehen on tehtavat mita miehen on tehtava ja lahdin tyttosten kanssa illalla kaymaan muutamalla. Mukava paikka loytyikin pian ja siella sitten istuskelua ja maiden tilanteiden ihmettelya ja vertailua.

Tanaan onkin sitten vuoden viimeinen paiva ja nayttaisi, etta kaupunki valmistautuu suureen juhlaan. Jahka saadaan vuosi vaihdettua, niin onkin aika vaihtaa maisemaa taas. Kylla tassa tata taas olikin.