Kokemuksia kauempaa

Hassua, kun tekstiviesteissa muistetaan mainita, etta nauti nyt siita lammosta kun suomessa on kylma ja kaikkea.

En muista tarkasti, mutta toista tuhatta kilometria on matkustettu nyt pohjoiseen ja taalla on talvi. Taalla on pirun kylma oisin. Ja varsinkin kun pari kuukautta on tottunut kulkemaan sandaaleissa ja lyhythihaisessa, on outoa illan tullen vetaa pitkaa paalle ja silti karsia kylmasta.

Yolla kun onnistuu potkimaan peiton paalta muutamaan otteeseen, ei aamulla kukko laula kunniasta. Deda dukos ja muutenkin harvinaisen hontti olo kun oli tarkoitus lahtea autoilemaan ympari pohjoista. Njet njet, niinkuin eput aikoinaan ja pari tuntia unta lisaa. Keskipaivan aikaan sitten tuhti lounas ja fillarin hankintaan. Iso lankkari tietty tarvitsee oman kokoisen pyoran, vaan kun en ole ainoa taalla, niin eihan sellaisia enaa ollut vapaana. Lahinna oli pienempi malli, jollaisen bongasin pienikokoisella englantilaisella herrasmiehella. Vaan kun on paatetty menna kivien lapi, vaikka ne olisivat harmaita, niin mentava on.

Alkumatkasta viela jaksoi naurattaa pieni pyora, mutta ensimmaisten makien jalkeen oli turvallista kirota jo suomeksi yksinaisella tiella. Eika riita, etta henkea haukkoo fillarin vuoksi, maisematkin olivat viela henkeasalpaavat. Kaikkea sita. No, kavi pienesta treenista, pakarat huutaa hoosiannaan vielakin.

Matkalla kavin kurkkimassa kuumia lahteita ja katsastin muutaman elefantin. Jotenkin hauskoja otuksia. Lunkeja. Ja niin viimeisten makiosuuksien jalkeen loysin tieni takaisin "kaupunkiin". Ja vaikka tama on pieni kyla, niin onnistuin ajamaan jonnekin harhaan. Hassua kuinka sukkelasti ajatus toimii janoisena ja vasyneena.