Kokemuksia kauempaa

Kun olin lahdossa Chiang Maista Bangkokiin, niin ensimmaisen kerran tuli olo, etta reissu lahenee loppuaan. Suunnitellut jutut on tehty, paikat nahty ja ihmisia tavattu. Vaan eipa siina, pitaa kai kayda kotona joskus, etta voi lahtea uudestaan. Jos ja kun. Vaan huoli pois, viela on aikaa sattua ja tapahtua monenmoista.

Trekkauksen jalkeen siis yhytettiin rakkaan ryhman kanssa illalliselle jossa sitten pohdiskeltiin yhta sun toista. Parit drinkit viela ruuan paalle ja allekirjoittanut alkoi olla valmis nukkumisharrastukseen. Lauantai menikin sitten markkinoilla kierrellessa ja hintoja kauhistellessa. Sattuipa tielle pari eksyneen oloista suomalaistyttosta jotka sitten piti ohjata oikeaan suuntaan. Kesken iltamarkkinoiden jalat alkoivat protestoida ja kun ystavallisen hymyn omaava tati kehoitti istumaan hierottavaksi, niin ei paljon muuta tarvittu.

Hieroja olikin sitten hieman erilainen mita oli tottunut aiemmin. Aluksi tylytysta kun jalat olivat likaiset ja voivottelua miksi han saa aina hankalat asiakkaat. Pienen hetken jo ajattelin haipya takavasemmalle kunnes tajusin, etta juutas laskee leikkia kustannuksellani. Hammentavasti jalkahieronnan aikana neiti tiesi kutakuinkin paivalleen mita on tapahtunut tervyden kanssa ja tiesi kivuista ja oireista mita on ollut. Hieronta oli sen verran tehokasta, jotta peruutin loppuillan shoppailut ja otin viela kahden tunnin thaihieronnan. Vaan kun on pari vuotta kohdeltu kaltoin, niin ei illassa korjata. Tosin ehka nyt voisi tajuta mihinka suuntaan pitaisi huoltotoimenpiteita vieda.

Sunnuntaina sain kunnian lounastaa parin paikallisen kanssa ja jutustella tavoista ja tottumuksista paikallisten ja farangien valilla. Ja loppuillasta sitten bussin epamiellyttaviin istuimiin ja kohti enkelten kaupunkia. Perilla piti olla n. seitseman aikaan, joka on jo himpun verran inhimillisempi aika etsia majoitusta, mutta jostain syysta kuskin kaasujalka oli hirttanyt kiinni ja Khao Sanilla oltiinkin jo klo 5! Siina sitten ihmettelemaan yo/aamusijaa ja tunnin etsimisen jalkeen paadyin sitten jakamaan huoneen korealaisen rouvashenkilon kanssa. Siina kohtaa oli melkoisen romuna, mutta pari tuntia unta vaaka-asennossa korjasi miehen uuteen uskoon ja eikun aamiaiselle. Aamiaisella sitten tapasin toisen suomalaisen matkaajan, kenen kanssa sitten kaytiin katselemassa ensin hieman nahtavyyksia ja iltasella harjoittelemassa tinkimisen jaloa taitoa Patpongin alueella. Ilta-ajelu suoritettiin viela skytrainilla ja yomyssyt Khao sanilla livemusiikkia(?) kuunnellen.

Yolla tati-ihminen ilmoitti lahtevansa aamulla Malesiaan, joten heti aamusta etsimaan uutta majoitusta. Viimein majoitus loytyi ja sattuman kautta samasta paikasta, missa aikoinaan ensimmaisen yon vietin Bangkokissa. Ympyra lienee lahella sulkeutumista. Paivaseltaan suomalaisittain ajeltiin rehvakkaasti taksilla ympyraa ja hieronta matkalaiselle. Ja kun vihdoin ja viimein saatiin teetetty talvitakki neidille mukaan, niin oli allekirjoittaneen aika vetaytya hyvin ansaituille paivaunille. Kaksi ja puoli tuntia.

Eli ei oikeastaan mitaan kummallista ja silti tuntuu, etta paljonkin. Nyt pitaa hieman tunnustella, etta riittaako paukut viela paivaan, pariin taalla vai onko jo aika paeta rannalle.