Aamulla kukonlaulun aikaan siis perilla Bangkokissa, etelaisella bussiasemalla. Itsella ei ollut hajuakaan, missa ja kuinka kaukana. Ja etta mita seuraavaksi? Lahtisiko suoraan pohjoiseen vai lepaisiko paivan Bangkokissa. Bussista tuli uusi tuttavuus, joka sitten tinki taksin Khao san roadille niin edulliseen hintaan, etta paatin suoria matkani ainakin sita kautta.
Saavuttua Khao sanille, oli jotenkin outo olo. Ihan kuin olisi tullut kotiin. Taalta nimittain matka alkoi 1,5 kk sitten. Kaikki oli tavallaan kuten ennenkin, mutta jotenkin se naytti niin paljon helpommin hallittavalta. Myohemmin illalla oli hauska katsoa lakananvalkoisia, vasyneita matkaajia isojen reppujen kanssa. Olisi mieli tehnyt menna sanomaan, etta hyvin kaikki suttaantuu, ota nyt hyva ihminen olut ensin hataan.
Vaan eipa taalla sen kummempaa, edelleenkin koitin olla ostelematta turhuuksia, koska viela on matkaa jaljella. Lopuksi sitten, jotta saastyy turhalta ronttaamiselta. Muutama hieronta, hyvaa ruokaa ja hauskaa seuraa. Pieni lepohetki matkanteon valissa, nimittain tanaan matkustellaan taas reipas 12 tuntia bussissa.
Labels: bangkok, khao san road, thaimaa
