Kokemuksia kauempaa

Aamuisen akkiheratyksen jalkeen suorin itseni pikkubussiin ja matka kohti Paita alkoi ranskalaislauman kanssa. Enemman tai vahemman krapulaiselta vaikuttava joukko ensihiljaisuuden jalkeen lauloi bussissa. Kaikki kyllakin omia laulujaan.

Pieni ja mutkitteleva tie kulki lapi vuoristen maisemien ja n. kolmen tunnin ajon jalkeen saavuimme pikkuiseen Paihin.

Ja taas akkiseltaan pieni luonnehdinta. Taikka ranskalaismiekkonen sen tiivisti hyvin

"Only cool people go to Pai."

Vaikka taalla on paljon turisteja, ehka suurin rantakansa ei tanne halua tulla.

Tutustuin tyttokolmikkoon Chiang maissa ja kappas, ensimmaisessa majapaikassa olivat samat tyttaret. Parin paivan etumatkan avulla sitten opastivat illan tullen mita tehdaan ja missa mennaan. Baari siella, toinen taalla ja helkkarin paljon uusia hyvia tyyppeja. Ja kertovat ehka lapsilleen legendaa suuripolvisesta suomalaisesta.

Huomenna joko autoillen heimokylia katsastelemaan tai fillaroiden lahimaastojen tutkimista. Ja viela kun kokkikurssi loytyy niin homma on bueno.

Pai pai.