Kokemuksia kauempaa

Mita jos kakkii kaarmeen paalle? Tai hamyhakki puree persiista? Entas jos kamerasta loppuu virta? Huolet on monet kun lahtee parin paivan trekkauskeikalle viidakkoon. Ja onneksi kutakuinkin turhia.

Aamulla aikaiseen nuoto vierasmajasta ja kohti ruokamarkkinoita joista oppaat ostivat tarvittavat einekset illan ruokailuun. Sitten aloituspisteelle, josta oli tarkoitus lahtea n. 3 tunnin kavelylle kohti kylaa. Vaan niinkuin jo aiemmin on huomattu, suunnitelmat muuttuvat lennosta ja yhtakkia huomasinkin ohjailevani viidakon vaarallisinta tappajaa, elefanttia. Ohjeita varsinaiseen ohjailuun en saanut, joten komentelin suomeksi ja elikko totteli. Oikeastihan pikkupoika alakerrassa antoi hieman vitsaa ja huuteli torkeyksia. Pari kertaa rontti pysaytteli rotkon reunaan ja kurkotteli oksista namuja, jolloin pohjoisen pojan puristusvoima oli koetuksella. Vaan sitahan riittaa ja elikkokin leppyi kun sai apetta hieman. Vesipisteen jalkeen ronsu kasteli itsensa ja meikalaisen ja sitten riittikin luontomopon ajelu. Tunnin ratsastus kesti 25 minuuttia ja se oli just sopiva aika moiseen touhuun.

Seuraavaksi omat jalat kayttoon ja kohti pienia polkuja. Aluksi opas osoitteli taivasta kohden, etta tuonne tuonne. Sitten hokasin, etta siella jossain kaukana, korkealla nayttaa olevan rakennuksia. No nayta suunta, niin meika seuraa. Seitseman hengen seurue eteni hitaasti, mutta varmasti. Kaikilla naytti olevan sopivasti urakkaa, joillain viela enemman. Muutama korealainen kansantanhuaja eteni pariin otteeseen sen verran hoiperrellen, etta oli suomen ratsujaakaripataljoonan erikoisosaston aika ojentaa auttava katensa. Hetken laukunkannon vaihto auttoi asiaa ja urhoollinen aasialainen viimeisteli urakkansa kunnialla.

Uskomattomia maisemia matkalla ja muutakin erikoista. Bongasin melkoisen ison hamahakin verkon ja koitin kysella, jotta loytyyko myrkyllisia hakkyja.

No, only friendly spiders here, totesi pikkuinen opas, mutta varoitti etta karmehet ovat myrkyllisia. Varmuuden vuoksi seuraavalla hengahdyspisteella opettelin ampumaan oppaiden ritsoilla.

Viimein suoriuduttiin siis ylos asti ja matkaa kuulemma oli kertynyt n. 6 km. Nousu ja laskua ja viela enemman nousua.

Paikan paalla oli sitten pikkuinen maja patjoineen vieraille seka hokkeli kylmine suihkuineen. Puhdistautumisriitin jalkeen oppaat kokkasivat kanaa, riisia seka maittavan kasvisvaihtoehdon. Kylmasailiosta loytyi myos olutta janoisille ja yllatys, meita riitti. Aterian jalkeen poyta (lattia) puhtaaksi ja perinteisia thaimaalaisia peleja. Eli ts. suosittuja pubitikkupeleja. Siirra 1 - n tikkua jotta saat sita sun tata. Muutama narutemppu ja yleista hauskuuttelua. Sitten siirtyminen kylalaistn pariin, jossa olikin jonkin sortin karkelot menossa. Uusi vuosi, kuulemma. Juhlivat tanssimalla lapi yon vuoroissa, vaimo vaki nukkuu ja miehet tanssii, sitten toisinpain. Epailtin kylla hieman, etta uusi vuosi lienee siella jokaiselle turistiryhmalle, mutta mene ja tieda. Osa vasahti ja paineli majalle nukkumaan (eli kuuntelemaa shamaaninaisen rakatysta yon lapi), mutta suomalais-amerikkalaisyhteistyo tuotti tyhjia pulloja hyvalla vauhdilla myohaiseen yohon. Kellon ollessa paljon sakkipimeassa majalle ja muutaman tunnin unoset. Aitosuomalaiseen tapaan tietenkin herasin tuntia ennen muita, otin kuvat auringonnoususta, venyttelin ja lenkkeilin. Muiden heratessa olikin sitten kahvit valmiina odottamassa.

Paluumatkalla sitten nakuteltiin alamakea ja yksi jos toinenkin kokeili perslihasten kestavyytta kaatumalla sen paalle. Reilun tunnin lipsuttelun jalkeen loydettiin vesiputous, jossa sittn kokeiltiin naturemassagea seisomalla putouksen alla. Upiaa, kerrassaan. Putouksen jalkeen reitti helpottui ja taas oli aikaa ja energiaa seurailla maisemiakin. Ja taas reilun tunnin jalkeen homma olikin paketissa ja aika siirtya koskenlaskun pariin.

Koko ryhma olikin kokematon, joten opastus oli tarpeen. Thaimaalaiseen tapaan tepthistoolait. yea? go go go haaaaa. yea? left lait laik tis? questions? No, go. Seleva ja eikun melomaan. Hieman huoletti alkujaan, mutta siitahan se sitten lahti ja hauskaa hommaahan se oli. Luonnon tukkijoki. Homma tosin meinasi paattya ikavasti omalla kohdalla, mutta onneksi paassa oli kypara ja vieressa riski jenkki. No ploplem! Hyva paattyy aikanaan ja vajaan tunnin laskettelun jalkeen vaihdettiin kumivene bambulauttaan. Jostain syysta taas kaikki isot roikaleet paatyivat samaan purteen ja jotenkuten lauttakin sitten liikkui. Hidasta ja letkeaa, niinkuin pitikin. Viheltelinpa huvikseni syvan joen banjosoitantaa ja sekos ahdisti muita. Lahinna siksi, koska eivat muistaneet mista tuon melodian tunnistivat.

Lopuksi viela ruokailu retken paatteeksi ja sitten takaisin vierastuvalle. Yovyn talla hetkella Julies Gh:ssa, mika on osoittautunut mainoksi paikaksi. Pikkukommuuni, jossa yovyin ennen reissuun lahtoa oli muuttunut toiveideni mukaisesti omaksi huoneeksi. Pyykit viereiseen rakennukseen, pikku rapo arvon lukijoille ja seuraavaksi kansainvalisen rambotrekkausryhman syysseminaariin. Maistuuko? Maistuu.